rooleista Rakkauteen.

Mää oon aina tiänny, et musa on jotain erityistä. Mää oon tosi vetovoimanen ja huikee. Aluks mää aattelin, et mun pitäs lähtee opiskelee teatterikorkeeseen. Sittemmin mää tajusin, et mun on kuiteski paras suunnata suaraa ulkomaalaisille markkinnoille. Ulkomaalaisesta elokuvatuatannosta kaikille tulee ekana miäleen Hollywood. Monien tarjousten ja pitkän harkinnan jälkee mää kuitenkin pääryin siihen, että mää en sinne lähe. Hollywoodelokuvisa on pelkästään paljasta pintaa, eikä sen syvempää ideaa.

Myähemmin mulle tarjoutu mahollisuus lähtee Intiaan. Intiaan- elokuvien mekkaan. Joo-o. Sinne täsä ollaan matkalla. Enää kaks viikkoo ja mun lahjat pääsee käyttöön..

Unelmista ja suunnitelmista hualimatta mää päätin hylätä tulevan tähteyden. Kyllä mun täytyy olla kuistilla. Ei vaan, tein sen vaan kansainvälisten suhteiden ylläpitämiseksi. Sillä jos mää olisin päätynyt Bollywoodiin, niiden tuotanto ja tulot olis moninkertaistunut, mutta näyttelijöiltä olis loppunu tyät, koska mää oon niin monilahjakas.

Vaik mää siis hylkäsin tähteyden päätin kuitenkin matkustaa Intiaan käyttämään lahjojani, tosin ihan toisenlaisesa kontekstisa. Määränpääni on Kolkata, yksi Intian suurimmista kaupungeista. Kuten ehkä te tiiätte, et yli pualet intialaisista asuu köyhyysrajan alapualella. Kristittynä ajattelin että lienee parempi, et mää lähen auttamaan kuin viämään niiltäkin, joilla on työtä ja tuloja. Eli elokuvatähden glamööri vaihtui auttajan arkeen.

Eli kahen viikon kuluttua ystäväni Marian kaa suunnataan meen askeleet IPER:n keskukseen, josa työskentelemme syrjääntyneidein naisten ja slummilasten parisa seuraavat kolme kuukautta. On siistii huamata kuinka sitä vaihtaa omat kangistuneet roolinsa rakkauteen. Ihan pyyteettömästi.

Tää blogi kertoo siitä, mitä mä näen ja koen sen matkan aikana. Erityisesti tää kertoo siitä, kuinka Jumala on lähettänyt meidät tekemään työtään mitä erilaisimmisa paikoisa.