sarjetty sydan.

Eilen oltiin taas tutustumassa terveydenhuollonprojektiin. Lahettiin matkaan kello 11.20, vaikka tyontekijat olivat hyvinki tiatosia siitta, et meil pitas alkaa kello 12. Arvailtii siina, etta eipa paasta sillo alottaa, eika paastykka. No mut mentiin sit sinne terveysprojektiin. Sialla otettiin lapsilta hemoglobiinimittaus, ja taas niin alkeellisissa oloissa, etta huh! Eika siina viela kaikki. Eras lapsi pelkas hyvin paljon sita piikkia, ja huusi ku syotava. Sen aiti sattu sit olee sita vastasa. No poika ei sitten menny vapaaehtoisesti, joten aiti paatti tukistaa vahan lastaan. No huuto jatkui. Pojalta ei saatu otettua sitten sita hemoglobiinia, koska se huusi vaan. Aiti ei ollut tahan tyytyvainen ja antoi pojalle selkasaunan siina kaikkien nahden. Aitin silmissa oli tosi kiva ilme ja se anto vaan menna. Tuli tosi paha olo ja maa itkin. Ei sita voi ymmartaa, etta miten voi sillee lastaan kohdella.

Muuten taalla kaikki sujuu ihan hyvin. Tosin hivenen outoa on se, etta IPER oottaa, et me opiskelijat hankimme kaikki matskut, jos jotai extraa teemme (taalla sit extraa on esim. vesivarit, puuvarit..) Tosi outoo. Muutenki o vaha outo olo tan kaiken kerjalaisyyden keskella. kaikkialla vaan nakee sita kerjaamista. Miten sita osaa auttaa oikein, miten sita osaa antaa niille jotka apua eniten tarvitsevat. Raamatussa meita kehotetaan antamaan omastamme, eli ei voi vain kulkea ohi. Taalla tosin on tilanne, jos annat yhdelle, niin kaikki on sun kimpusa. Miten sita voisikaan tehda oikein?

Mun on jo pitkaa pitany kertoo mun sangysta: ei ole pelkookaan Maiju, et selka revahtas. Ma nukun olkipatjalla, eika se upota sillai ku ylistenrannan patjat.

Nyt sit on pari paivaa toita taas talla viikolla ja ens viikol alkaa ne hindupileet. Me mennaa sillo sinne Aiti Teresan kotiin, ja se jannittaa.

Vitsi, ku on saanu maileja Suomen syksysta, ni ihan sydanta sarkee. Taalla o lahemas 40 astetta eika ruskasta tietookaan. Mutta nailla mennaan.

Terveena takaisin. (toivottavasti)

Viela ollaan terveina. Vissiin siis ripuli iskee useimmiten viikon kuluessa. Maa oon siis toistaiseksi saastynyt silta. Ja toivon et edelleenki saastyn, silla tanaa oli yksi jarkyttavimmista mut mialenkiintosimmista paivista taalla olon aikana. Tanaa oli yksi mielenkiintoisimmista paivista.

Me lahdimme tutustumaan terveydenhuollon projektiin. Ajoimme asuinalueen lapi, ja pysahdyimme mahdollisesti vanhan navetan eteen. Piha oli kurainen ja saastainen. Hokkeli, joka ilmeisesti ajoi seka koulun etta laakarin vastaanoton asemaa oli hirvea ja haiseva. Lapset istuivat lattialla maton paalla. Poydan takana oli laakari kahden avustajansa kanssa. Lapsilla oli omat kansiot, joista kavi heidan terveydentilansa ilmi. Suurimmalla osalla lapsista oli alhainen hemoglobiini ja huono ravintotila. Lisaksi monella oli ihosairauksia, matoja, kuumetta..

Laakarin vastaanotto toimi niin, etta lapsi tuli kansionsa kanssa, laakari tutki lasta, mikali joku oli vikana annettiin hanelle laaketta vikaan. Esimerkiksi rasvaa pieneen minigrip pussiin tai yskanlaaketta omaan pulloon. Ei menisi Suomessa lapi. Etta toivon saastyvani sairauksilta, koska en halua nauttia laaketta minigrip-pussista. Ei vaan ohan taalla sitten kunnon sairaaloitakin, mutta taman halusin jakaa teijan kanssa. Se oli aika puhutteleva kokemus. Lapset ei tiia muusta, ja ne on onnellisia, et joku ees huomaa kipeen varpaan. Makin haluan huomata kipeen varpaan ja olla siina kuuntelemassa. Maa haluan et mun tyolla on merkitysta.

ehdi en.

Taalla ei siis ehdita. Mitaan ei voida tehda ajallaan. Aina vahintaan kymmenen minuutin viivastys. Tanaa oli neljankymmenen viivastys lahtoon. Silti kukaa ei tuu kiireella. Intialaisilla o kiire vaa liikenteesa. Siala taytyy painaa kaasua ja vaantaa pianesta valista, mut muuten voi vaa chillata. Elaimetkin taala vaan on. Koirat nukkuu keskella viisikaistasta katua ja lehmat marehtii roskia siala misa huvittaa. Hajoo kasetti.

Tyot on siis ny alotettu. Meijan pittaa opettaa lapsille englantia ja matikkaa. Se onki tosi mialenkiintosta ku ei o yhteista kialta. No eleet ja ilmeet kertonee sit paljon. Jeps. Lapset o kyl hellyyttavia. Ne on nii ihania. Sitten ku nakee, et ne tosissaa haluaa oppia, koska se on niiden ainut vaihtoehto. Naiset, joita myas opetamme, on ihan yhta innoissaan. Se on mieletonta nahda.

Meilla o vaa hirvee vahan tunteja pidettavana, joten turhautuu. Maa oon tottunu tekee hirveella hookilla montaa asiaa. Taa on opettelua. Opettelua myas siita, miten voi nauttia pienistakin asioista. Kaiken ei tarvi olla nii massiivista. Kaikki on yhta arvokasta. Kaikki ihmiset ovat yhta arvokkaita.

Intialaiset puvut, joita hirveella innolla ostimme, on kivoja. Luulen, et Julia sa erityisesti tykkaisit. Ja kaikki, joiden kans on puvuista puhuttu: Lahettakaa mulle tissienne koko. Ei taalla muuta tarvita :) Jeees, nyt vaan on pakko pitaa lankkarivaatteita.

Me ollaa Marian kaa jo tasa vaiheessa puhuttu Joulusta. Kilpaa unelmoitu, et mita me sit syyaan ja muuta. Oi rakas Suomi, perhe ja ystavat.. Julia, kirjoitin sulle kirjeen, yritan pistaa sen huomenna postiin. Saat sen ehka joskus, kun postimiehet jaksavat.

Taalla on siis opettavaista ja kivaa. Nakee kylla kurjuutta lahelta, mutta se opettaa! Opettaa siita, miten hyva Jumala on. Ja opettaa siita, miten pieni on ihminen. Maa opin joka paiva itsestani uutta, voi olla Isi etta Teija kiltisti jopa siivoaa kun se tulee Suomeen!! Oi miten hyvalta nyt tuoksuisikaan mantysuovalla hangattu lattia.. Taalla pestaan vedella. Likasella vedella. Etta ehka taa on hyva reissu sen suhteen, voitte sit kotona sanoa, et piti sita maapallon toiselle puolelle lahtee opetteleen siivoomista.

Ukkosta uskonnosta.

Joo. Taalla sataa, aina valilla. Sillo ku alkaa sade ihmiset sekoaa. Liikenne muuttuu entista kaoottisemmaksi, mikali vain mahollista. Sillo saa ihan pelata henkensa edesta. Tanaa meil o vappaata ja me tultiin kierteleen Kolkataa hiuka laajemmin. Luulin et me tultii keskustaa, mutta jotai ihme half-a-slummia taa on.

Hindukulttuuri taalla on ahistavaa ja saalittavaa. Sellasia ihme uhrausalttareita niille jumalille on joka paikasa. tuntuu iha sairaalta, et ne heittaa viimiset ruakansa niille jumalille toivoen parempaa elamaa. Ei kay. Tekis miali kayda vahan ravistelemasa niita ja toitottaa totuudesta. Ens kuun alusa taala Kolkatasa on jokku himmeet hindupippalot. Mialenkiintosta mutta ahdistavaa. Kuinka vaarassa sita ihminen voi ollakaan.

Eilen kaytiin tutustuus IPER:n sivupisteisiin. Se oli kivaa, ja ne lapset o ihania. NE kattoo meita sikana ylospain. Ma vaa yritan menna niiden tasolla, sano johtajat mita tahansa. Sit eilen me saatii tiataa tyastaki enemma.. Kuulostaa jannalta ja tosi mialenkiintoselta. Kunha vaa rohkastus ton enkun kans. Niin.. Sellasta.

Taalla ukkostaa, nyt sadekausi tosiaa kuitenki vetelee viimosiaan. Kohta alkaa paahde. Se o kivvaa. Ei tartte miattia, et sahkot menis nii paljo poikki. Vaikka ei se nykkaa oo via ainaka patkiny.

Mitas sit. Ilmotelkaa ittestanne, et ootte hengisa. Voi voi. Ei sillee hirvee ikava oo, onhan taalla Maria ja turvallisuutta luo matkaseurueen vanhempi pariskunta. Ne on melkeen ku aiti ja isa.

Kamalan kaunista.

Taalla sita ollaa. Te ootte varmaa kaikki ollu iha hirvee hualissanne ku musta ei oo kuulu mitaa. O meinaa ollu onkelmii tan nettii paasyn kaa. Eka naa koneet oli varattu, si ne ei toiminu.. Sit ne oli varattu taas ja ny o joku hikine pual tuntia aikaa, ku si alkaa tyat.. Argh!

Jees, taalla on kamalaa ja kaunista, yhta aikaa. Ihmiset on ihania, ne nauttii joka pianesta asiasta ja jaksaa aina hymyilla, etenkin meille lankkareille. Matka suju iha hyvi, ensi kosketus Aasiaan oli ne Delhin paljon puhutut valot keskella yata, ne oi sanoinkuvaamattoman kauniit. Sit jouduttiinki taksimiahen huijaamiks meilkei, mut joo.

Saavuimme Kolkataa ja yllari, meita ei oltukaa vastasa. Hah! uus orvon nakosta valkkarituristia keskella Kolkataa.Apua. Kun lopulta kuski saapui, aateltii et kaikki o hyvin. Mut eipa ollukkaa. Meen menopeli oli pollitty. Hienoa. Kaikki oliki taha mennesa sujunu liia hyvi.

No sikku saatii kyyti, ja paastii matkaa jarkytys oli suuri. Kuumuus loi kasvoille. Eika se kuumuus via mittaa. Se liikenne. Joku tuhat autoo yrittaa vettaa rinta rinnan. Sekaan via parit riksat, pyorailijat ja kavelijat. Jaatavaa! Joo ja sit se ymparisto. Kauniita palmuja ja vetta. Maisema oli taivaallinen. Hetken ajomatkan jalkeen se olikin jostai iha muualata. Ransistyneet rottelot ja paskaset tiat. Roskia ja likaa kaikkialla. Ja se haju. No hualimatta jaatavasta liikenteesta paasimme IPER:n perille. IPER sijaitsee keskella slummia. Siistia hei!

Kamppa oli aluks iha ookoo. Enaa se ei ole. Torakat ja sisiliskot vilisee. Ja Noh.. Aamupala tarjoilukin kuuluuhintaan: paahtoleipaa ja banskuja. Alkaa varmaa tulee korvista ulos. Ainii ja ne petivaatteet. Niista ei kannata ees mainita. Onneks oli omat mukana, tosin tanaa siivooja vaihtaa ne. Hyi allotys!

Joo ollaa tasa puuhattu kaikkee. Ostettu Indian clothes. ja me valkkarit pukeutuneita sellasii kaapuihin heratamme hiama huvitusta. Tosin tyontekijat IPER:ssa kovasti sanovat, etta se on vaan ihmetysta ja kunnioitusta. En tiia voiko siihen luattaa, sanoha IPER:n johtaja myas, et taal o iha turvallista liikkua vial vaik ysin aikaa. Ja paskat taal o sillo sakkipimeeta! Kerran tehtii se virhe et tultii vasta seiskan aikaa kotii (siis me kolme tyttoa). Ja oltiin meinaa paskat housusa. Se miks tultii nii myahaan johtuu siita, et me kaytii hankkiis paikalliset liittymat, ja se vei kaks tuntia!

Joo, ruuasta. Aluks kaytiin kiinalaisesa. Se oli kiva paikka, mutta toisella kertaa ruuassamme oli karpanen, joten se siita. Sitten menimme syomaan peri-Intialaista. Oli hyvaa. Joo ja kahvilla kaytii kans. Meinaa siis keskella slummia on sellane jattimainen lankkari Shopping mall. Siel on jenkkikauppaa, ja trendiparturia.. Nii siis sial kaytiin kahvilla ja ne ystavalisesti aina kyseli, haluaaks joku vaik Latten paalle kermavaahtoa jne. Eipa vaan tajuttu et ne vaahdot ja sun muut harpakkeet makso enemma ku ite kahvi. Et joo. Kahvilaan siis tarvasimme enemma ku ruokaa. Siis joo. ruoka on siis halpaa. Kuus henkee syo ja juo taal alle kymmenel eurol iha hyvi.

Joo, IPER on siis iso mesta. Lapsien ja naisten lisaks sial on terveydenhuoltoo ja paihdetyota... En sit via tiia, mita me tehaa. Maanantaina kai pitas alotella. Taa viikko on ollu tutustumista. Hyva nii, on taa nii erilaista, mut kai ma viihdyn.

tyhjää Täynnä.

Kylmääki kylmempi tuuli puhalsi eilen. Mää menin lentokentälle. Lährön tunnelmaa, siällä ihmiset juoksi mitä suurempien laukkujen kaa ees takas. Kaikki oli ku satua, erona vaan et se oli totta. Määki oisin halunnu saattaa mun pakatut laukut jo koneeseen ja lähtee mennee ilman hyvästejä.

Kuka on keksiny jäähyväiset? Ois paljon helpompi vaa lähteä, nii ei tulis ikävä. Silti mää vaan itte järjestelen jottai ihme pirskeita yhelle sun toiselle, lähinnä tiätty ittelleni. Kai se vaa on pakko. On se kiva nähä kaikkii kaverei, mut miks ne ei vaan vois lähtee messiin? Voishan hyväiset heittää sillee hollywoodtyylisesti ilman sen suurempaa, mut ei pysty. Ehkä musta ei ookaan näyttelijäks, ku mää paljastan liikaa ittestäni.

Mulla on nii outo olo: mää en tiiä johtuuko se siitä et mut on pumpattu täyteen mitä kummallisempii bakteereita vai mistä. Se voi tiätty johtua jostain muustakin. Itku. Kyyneleet valluu vaikkei oo hättää. Mää tiiän, mun on tarkotus mennä Intiaan. Jumala on mut sinne lähettänyt, jotta palat loksahtais kii mun elämäsä. Saanhan mää silti tuntea outoo oloo ja kaipuuta?

Mää en tiiä ootanko vai pelkäänkö enemmä. Se o nii erilaista. Se kurjuus lyä mua silmille. Mää oon olevinani nii pirun vahva, vaik oikeesti mää on nii herkkä. Siällä mun kuari murtuu ja jäljelle jää vaa tyhjä mää. Sitä soppii rukoilla, et Jumala täyttäs mun tyhjyyden oikeella tavalla. Ehkäki o vaa voimavara olla tyhjää täynnä, muutenhan ei muhu mahtus mittää uutta.