sarjetty sydan.

Eilen oltiin taas tutustumassa terveydenhuollonprojektiin. Lahettiin matkaan kello 11.20, vaikka tyontekijat olivat hyvinki tiatosia siitta, et meil pitas alkaa kello 12. Arvailtii siina, etta eipa paasta sillo alottaa, eika paastykka. No mut mentiin sit sinne terveysprojektiin. Sialla otettiin lapsilta hemoglobiinimittaus, ja taas niin alkeellisissa oloissa, etta huh! Eika siina viela kaikki. Eras lapsi pelkas hyvin paljon sita piikkia, ja huusi ku syotava. Sen aiti sattu sit olee sita vastasa. No poika ei sitten menny vapaaehtoisesti, joten aiti paatti tukistaa vahan lastaan. No huuto jatkui. Pojalta ei saatu otettua sitten sita hemoglobiinia, koska se huusi vaan. Aiti ei ollut tahan tyytyvainen ja antoi pojalle selkasaunan siina kaikkien nahden. Aitin silmissa oli tosi kiva ilme ja se anto vaan menna. Tuli tosi paha olo ja maa itkin. Ei sita voi ymmartaa, etta miten voi sillee lastaan kohdella.

Muuten taalla kaikki sujuu ihan hyvin. Tosin hivenen outoa on se, etta IPER oottaa, et me opiskelijat hankimme kaikki matskut, jos jotai extraa teemme (taalla sit extraa on esim. vesivarit, puuvarit..) Tosi outoo. Muutenki o vaha outo olo tan kaiken kerjalaisyyden keskella. kaikkialla vaan nakee sita kerjaamista. Miten sita osaa auttaa oikein, miten sita osaa antaa niille jotka apua eniten tarvitsevat. Raamatussa meita kehotetaan antamaan omastamme, eli ei voi vain kulkea ohi. Taalla tosin on tilanne, jos annat yhdelle, niin kaikki on sun kimpusa. Miten sita voisikaan tehda oikein?

Mun on jo pitkaa pitany kertoo mun sangysta: ei ole pelkookaan Maiju, et selka revahtas. Ma nukun olkipatjalla, eika se upota sillai ku ylistenrannan patjat.

Nyt sit on pari paivaa toita taas talla viikolla ja ens viikol alkaa ne hindupileet. Me mennaa sillo sinne Aiti Teresan kotiin, ja se jannittaa.

Vitsi, ku on saanu maileja Suomen syksysta, ni ihan sydanta sarkee. Taalla o lahemas 40 astetta eika ruskasta tietookaan. Mutta nailla mennaan.