Meen projektiryhma loppui, ja naiset oli suruissaan. Ne oli oikeesti saanut ryhmasta jotai. Oli tosi kiva huamata, etta jollekki on ollu merkitysta silla, et me ollaa oltu taalla. Naiset kerto, et ne on alkanu aattelee paljo asioita, joita ne ei muute ois koskaa tullu aatelleeks. Jotain siis jaa.
Perjantaina oltiin valtion sairaalasa viarailulla, ja sen reissun jalkeen voin todellaki kiittaa onneeni, etta terveena on pysytty. Se oli valtava rakennus taynna metelia. Huoneet oli tosi alkeellisia ja jono oli hirvea. Kun katseli ymparille, saattoi naha vaikka mita elainkunnan edustajia. Jarkyttavinta oli se, etta yhen rakennuksen lattialla vaan loju ruumis. Puistattavaa.
Voin kylla kertoo, etta naa kokemukset on jotain sellasta. Paljon jaa kokematta, mutta toisaalta tuntuu etta nyt jo on liikaa koettu. Liikaa yhdelle ihmiselle. Mutta naa ihmiset elaa taalla, ja kokee naita asioita joka ikune paiva. Etta kai tasta selvitaan.
Taitaa kuitenki tulla iha tarpeeseen tua ens viikolla alkava loma. Suuntaamme Mumbaihin ja sielta Puneen. Lopuksi otetaan vial yojuna Goalle, josa hankitaan si varia pintaan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
luin tuossa juuri Mumbain tapahtumista ja kiitin Luojaani että ette ole siellä vielä!!!! Enkeleitä sinne! Olette ajatuksissa!!!!
Lähetä kommentti