tyhjää Täynnä.

Kylmääki kylmempi tuuli puhalsi eilen. Mää menin lentokentälle. Lährön tunnelmaa, siällä ihmiset juoksi mitä suurempien laukkujen kaa ees takas. Kaikki oli ku satua, erona vaan et se oli totta. Määki oisin halunnu saattaa mun pakatut laukut jo koneeseen ja lähtee mennee ilman hyvästejä.

Kuka on keksiny jäähyväiset? Ois paljon helpompi vaa lähteä, nii ei tulis ikävä. Silti mää vaan itte järjestelen jottai ihme pirskeita yhelle sun toiselle, lähinnä tiätty ittelleni. Kai se vaa on pakko. On se kiva nähä kaikkii kaverei, mut miks ne ei vaan vois lähtee messiin? Voishan hyväiset heittää sillee hollywoodtyylisesti ilman sen suurempaa, mut ei pysty. Ehkä musta ei ookaan näyttelijäks, ku mää paljastan liikaa ittestäni.

Mulla on nii outo olo: mää en tiiä johtuuko se siitä et mut on pumpattu täyteen mitä kummallisempii bakteereita vai mistä. Se voi tiätty johtua jostain muustakin. Itku. Kyyneleet valluu vaikkei oo hättää. Mää tiiän, mun on tarkotus mennä Intiaan. Jumala on mut sinne lähettänyt, jotta palat loksahtais kii mun elämäsä. Saanhan mää silti tuntea outoo oloo ja kaipuuta?

Mää en tiiä ootanko vai pelkäänkö enemmä. Se o nii erilaista. Se kurjuus lyä mua silmille. Mää oon olevinani nii pirun vahva, vaik oikeesti mää on nii herkkä. Siällä mun kuari murtuu ja jäljelle jää vaa tyhjä mää. Sitä soppii rukoilla, et Jumala täyttäs mun tyhjyyden oikeella tavalla. Ehkäki o vaa voimavara olla tyhjää täynnä, muutenhan ei muhu mahtus mittää uutta.