Tahan sita on tultu. Maa oon ollu taalla kuus viikkoo, ja nyt on sit onnistumisen kokemuski saatu, ja viala tunnista, josta mulla oli pelkkia kauhukuvia. Kauhukuvia siks, ku meinaa mun piti opettaa naisille spoken english - vaikka maa en ite osaa laisinkaan. No kuinka ollakkaa tehtii loistotunti, ja ne naiset si oppikki jottai. Tuli sellane Vau-fiilis, sellane et ny maa tiian, et miks maa taala oon..
Heti perraa meilla oli si mee projekti. Eli ryhma, jonka tarkotuksena o auttaa naisia loytamaa vahvuuksiaan ja parantaan niitten itsetuntoa. Vaha jannitettii, et miten se passaa tanne Intiaan, mutta hyvin se naytti sujuvan. Ne naiset nautti siita ja kerto jalkeen pai et ne oli aatellu ryhman aikana sellasii asioi, mita ne ei o koskaa enne aatellu. Siistii. Toinen onnistumisen kokemus. Alkaakohan taa menna kuitenki jo liian hyvaks? Mut siis oikeesti tuntuu, et loyettiin merkittavan tarkee idea meen projektille..
Mua on siis hirveesti turhauttaunu taala. Erityisesti ku suunnitellaa tuntei. Musta ei edellenkaa tuu englannin opettajaa!! Mutta onneks tuntuu, et aika o ny menny pikkasen noppeempaa. Ja tanaan me lahetaan rannalle. Ma aioin dippailla mun varpaita Intian valtamereen (Julia, tiatty varon haita) ja nauttia. Kun taalla sita ollaan, taytyy koittaa kokee mahollisimman paljon, jotta voin sitten pitaa teille 3 tunnin mittasen diaesityksen valokuvista, rakkaat ystavat!
Eli kyl taa tasta, tasa vaiheesa jo pikkasen alkaa olee positiivisuutta messisa.. Tosin kai sita jonkihn asteinen koti-ikavakin on. Eilen ku ois pitany ruveta nukkuu, nii me alettii laulaan joululauluja. ja ainahan sita jouupoyta jo siintaa mialesa. Etenki eilisen kokemuksen jalkeen. (Meen ohjaaja kutsu meet syomaan paivallista, ruuassa ei sinansa ollut mitaa vikkaa (eika se ollu ees tulista), mutta ei siina mitaa syotavaakaan ollu.. )
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti