vain viisi.

Okei. Perjantaina me pakattii kamat ja lahrettii kohti bussistoppii. Sialta mee piti kuulkaas ettii bussi, joka veis meet ihanalle rantalomalle Luxushotellii. Nii, tiatty luvasa oli ensin vain viiren tunnin bussimatka. Loyrettii bussi, ja ahtauruttii sissaan. Bussi oli kylla tosi upea ja luxus (Isi, otin sulle kuvia siita.) Oli si meinaa nii pianet penkit etta oksat pois. Nii. Ja sit pyorittii vaha Kolkatasa keraamasa matkaseuraa, joten tunnin paasta lahtoajasta paastiin matkaan. Huh!

Matkan piti kestaa vain vaivaiset viisi tuntia (ja matkaahan oli alle 200 km..). Matkahan kestikin aika tarkkaan tuon, koska joka kylapahasen kohalla kuski pysaytti, sisaan astui kaupustelijoita ja uutta matkaseuraa. Matka ois voinut olla kohtalainen, mutta kuski piti valhetelematta toottia puolet matkasta pohjasa. Tootin aani oli kuin tu0mion pasuunoita olis soitettu. Ja ne ohtukset kapealla tialla..

Paastiin sitten Dighaan perille. Meilla ei ollu tiatookaan siita, misa meen hotelli on. Joten meen tayty yrittaa mettastaa taxia. No oltii nii pianel paikkakunnalla, et taxei ei ollu. Joten meen tayty ottaa pyorariksa. Ja kuski halus valttamatta tunkea meijat kaikki sammaan riksaan. Oli se aika
naky. Riisitikun kokoinen mies vetaa perassaan vain viitta hyvin syonytta suomituristia pehmeilla sorateilla. Sille miehelle me sit annettii vaha (tosiasiassa aika paljon) extraa.

Hotelli oli luxus. Uima-allas ja ihania valoja. Huoneet siistit ja kaikkee. Sit mentiin ravintolaan, ku oliha meille jo ehtiny nalkaki tullee. Meinaa siina sitten tilattiin. Oltiin ainoot asiakkaat, joten meita palveli vain viisi tarjoilijaa. Taytyyhan sita jokaiselle oma olla. Meinaa ei saatu ite ottaa leipaakaan eika ruokaa, ku aina joku liian piukoissa housuissa pomppiva pingviini ponkas paikalle. (ruoka ei ollut erityisen hyvaa.)

Aamulla herattiin. Vesihana taitaa vuotaa.. Katottiin ulos, ja todettiin: ei kylla se on taivas joka vuotaa. Meija tuuria, koko meijan rantaloman ajan satoi taukoamatta. No kylla me silti kaytiin meresa uimasa ja altaalla viatettiin aikaa. Melkein saatiin jo naimakauppoja alkaa tekeen paikallisten kans..

No onneks (ja onneks) loyettiin Kolkatan suuntaan bussi, joka mainoksessa naytti hyvalta. Lisaks matkan luvatiin kestavan ainoastaan KOLME TUNTIA. Varattiin noppeeta liput ja hypattiin koslaan. Siala oli kuulkaas makuupaikat ja kaikkee. No matka alko. Kun matkaa oli mennyt vain viisi tuntia (niin, matkanhan piti kestaa kolme tuntia!) alko sit pikkuhiljaa napsuun. Asiaa ei auttanut takana nukkuva mias joka HUUSI unissaa. Kysyttiin yhelta kanssa matkustajalta arvioo ajasta. "Tunti viala".. Kylla siina vaiheesa aloin nakkee punasta..

Paastiin sit perille. Kuus tuntia se otti. Ja eiku taxiin. Helpottuneina astuimme kotoisaan keltaiseen sardiinipurkkiin ja suuntasimme kohti IPERia. Oli sateen liukastama tia. Naemme kuinka sivulta kiitaa auto kohti meidan auton kylkea. Kolari ja vain viiden sentin paahan. No kuskimme vaisti taidokkaasti, mutta eipa katsonut eteensa. Ja johan tomashti.Se kolari ei jaanytkaan enaa minkaan paahan vaan toisen perasa oltiin. Ja meijan kuski vaa kaikesa rauhasa satti sita edella ajanutta. Aika lappa.

Perille kuitenki lopulta paastiin. vasyneina ja helpottuneina.