Hiuksissa hiakkaa

Palattiin Pingtunin reissulta ja ehrittii yks kaks päivää levätä. Tai oikeestaan ne meni kyllä suunnitellesa opetuksia Daavidista englannin kiälellä. Täytyy sanoa, että se vaati pitkää pinnaa. Mut hyvät jutut saatiin aikaseks, arvaan.

24.-25.8

Keskiviikkona oli si aika lähtee leirille. Matkaan lährettii 6.00 ja perillä oltiin joskus vähä ennen kymppiä. Pitkä ja mutkanen tie - mutta alan olleen matkaoppattein kans sammaa miältä siitä että Taiwanin upeimmat maisemat löytynee itärannikolta. Oli meinaa meri ja vuaret samasa kuvasa. Voi vaan toreta, että Vau!

Sit pysähryttiin poimiin pikkuoravat kyytiin ja ruakailemaan johki herkkumereneläväravintolaan. Jep - söinhän mä riisiä (ja jotain mikä sittemmin paljastu munuaisiks).

Sitte päästiin leirille, ekaks oli tanssiesitys meille ja vähän muillekkin. Sitten äkkiä kamat huaneisiin ja suunnaksi kuumat lähteet. Oli ihan kivaa, ei ees osaa arvata, et kui kuumaa vesi oli. Mutta oli. No siinä sitten oltiin ja pulikoitiin. Varmaan kuumuus ja raukea olo sekoitti pääni, koska noloilin seuraavaksi oikeen urakalla.

Lähdin vaihtaan uikkareita pois ja ihan rauhasa peseydyin. Yhtäkkiä kuulin Alvinin äänen tosi selkeenä. Mutta en viäläkä tajunnut mitään. Kun olin valmis astuin ulos kopista ja tsadam! Olin miesten tilasa! Ja leiriläispoika ja Alvin (yksi vetäjä) tuijottaa mua - onneks sentään uikkarit päällä! No äkkiä ulos ja hervoton kikatuskohtaus.

Takas leiripaikalle ja syömään Hotpotia again. Ollaan siis oltu syämäsä Hotpotia viime aikoina hyvin paljon. En muista oonko täälä jo kertonu, et mitä se o. Kerron siis ny. Eli ettees saat kiahuvaa liäntä ja sitten joukon kasviksia, lihoja, rapuja, kaloja jne. Jossai paikoisa saa itte valita runsaista valikoimista, toisisa sulle on valittu satsi valmiiksi. Niin mutta täytynee sanoa, että lähenteli parasta Hotpotia koskaan :)

Sit oli viä meijän lessonit Daavidista - sekä illalla että aamulla. Ne meni ihan hyvin, mutta operoitiin siis englanniks vaan ei ollu tulkkausta kiinaksi lainkaan ja se hiukan kyl häiritsi. En usko et ne ees ymmärsi kaikkee lainkaan. Osa oli kuiteski jottai 14v ja meillä oli aika spesifiä sanastoa. Mutta. Eipä sille voi mittää.

No torstaiaamuna - oppitunnin jälkeen lähettiin kotia kohti: Matkalla poikettii maitotilalla, misä sai freshiä maitoa <3 ja oli lehmätavaraa ympäriinsä ja sen sorttista sen sorttista. Sit pysähdyttiin pyäräretkelle ja me ajattiin tandemilla. Ellun kuskaus ei ollu ihan niin vakaata täytyy sanoo. Mua pelotti. Mutta ku mää ajoin, niin kaikki oli hyvin. Tiätenkin! Sit viä sapuskat -nam nam tällä kertaa!

Sit kotimatkan aika. Kuski ajo harhaan. Oltiin jollai pimeellä tiällä, misä ei mahtunu kääntyyn. Sit se ajo johki nurtsille ja veivas ja veivas ja lopulta päästiin takas! Ja siis takas Kaohsiungiin Outin hoiviin!


26.-28.8
Otimme suunnaksi Hengchunin, lähettien lomakorin. Sinne siis! Saavuimme sateiseen paikkaan ja aloimme pyykätä verhoja ja lukea läpi kirjastoa. Lauantaina myrsky vaan paheni - taifuuni oli luvasa. Pestiin erelleen verhoja ja sunnuntaina herättiin niin jäätävään tuulen että huh! No kirkkoon ja si nopeeella temmolla kamat kassaan ja takas Kaohsiungiin. Täytynee sanoo, että lährettiin aika viime tippaan - seuraavat bussit tuskin kulki ennää. Sade ja myrsky oli jäätävä jo sillo. 4min kävelymatka ja oltiin läpimärkiä. Niin ja siis parin tunnin päästä meijän lähröstä taifuuni jysähti just sille alueelle, misä oltiin oltu. Kaohsiungisa äkkiä täyttää ruakavarastot - koska mittää ei ollu ja maanantaina kaikki kouluja myäten hiljeni orottaan taifuunin tuhoja. Lentojaki peruttii, mut Petrin lento lähti ja näin ollen hänen kahren viikon mittanen taiwantour tuli päätökseen. Laukusa oli pikkasen ylikiloja - 7,5 vaan. Ja mun kiinalaisella astiastolla ei ollut mittää tekemistä asian kanssa. Ei tiätenkä!

29.8-2.9
LOMA LOMA LOMA! Ja täälä sataa! Maanantaina oltiin siis evakosa sisällä. Tylsää. Tiistaina mää päätin mennä uimaan. Oli nannaa, ku sai käyttää kaikkia lihaksiansa kunnon rasitukseen! Muuten oltiinkin aika paljo kuitenki sisällä, ku sato viäki.

Mut illalla alko tympiin ja päätin toteuttaa jo kauan päässä kyteneen ajatuksen. Lährettiin vähä vaille kasi ettii parturia ja yks oliki auki. Ja otti meet vastaan. Yritettii siinä sanoa, et mitä vaan mut ei kaljua ja väri abööt sama. No siitä hualimatta mun piti ettii kuvia. Siinä sit pestiin ja kammattiin hierottiin ja hammattiin. Ja värjättiin. Aina joku neljä ihmistä palloili ihmettelemäsä. Kun väri pestiin sai viä ekstrahieronnan ja kuumahauteen. Ja Lopputulos oli nannaa! Pari tyäntekijääkin tuli tiiraan peilistä ja sano: So beautiful. I like it! Eipä sitä kovin usein tuu parturista 22.45 kotiin.. Mutta nyt sekin on koettu!


Keskiviikkona sää oli jo parempi ja päätin lähtee yksinäni seikkailemaan - otin metron ja suuntasin Loveriverille valokuvaamaan liki kahden tunnin päämäärättömän hortoilun jälkeen otin suunnaksi dreammallin, josta mukaan tarttuikin rakkaille elokuunlopusa synttäreitä juhlineille ystävilleni mukavat lahjat. :) Sit loppujen lopuks liki viistuntisen seikkailun jälkeen väsyneenä kottiin! Niin tosiaan tätä Outin kotia on alkanut itsekin sanoo koriksi!

Torstaina otettiin suunnaksi Lotuspond, josa käveltiin ja kuvailtiin. Ihan kaunista, mutta en ihan allekirjota niitä kaikkia ylitsevuatavia ylistyskommentteja paikasta. Mutta samalla tultiin tulokseen, että Taipeihin suuntamme käy loppuajaksi. Siä paistaa aurinko ja metrolla pääsee rannalle!

Tää on tätä hyvästien ilojuhlaa. Tai siis surujuhlaa. Vähänko viime tekstin lopusa kirjotin, en ymmärrä tätä. Miten hyvästit voikaan satuttaa. Erelleen muistellen niitä muutamiakin. Mää oon niin vahva, mutta oikeesti en oo. Liikaa nähty ja liian lähelle päässy.


"Mitä jos sinut näkisin

hymyilisitkö vain väkisin

vai ihanasti niinkuin silloin

vai tuntisitko ees"

Maija Vilkkumaa

Unihiekkaa

"Pöydällä kyniä ja paperia Keskeneräisiä lauseita en niitä koskaan valmiiksi saa ei ole mitään sanottavaa Silmät kiinni tyhjin ajatuksin kaiken todellisen kadotin myöhässä viikon on tuo kalenterikin"
Egotrippi

Tältä on täsä viime päivinä tai viikkoina tuntunu. Ei oo saanu käsiä näppäimistölle, että olis voinut kirjottaa. On jotenkin tyhjä olo tai toisaalta tosi täynnä. On tapahtunut jotenkin niin paljon, että ei tiedä mistä alottelis. Yritetään kuitenkin.

15-17.8
Matkustettiin keskiTaiwaniin pittään nuartenleiriä. Se oli koko kirkon yhteinen, joten yhteenlaskettu porukka lähenteli 80 henkee. Leiri oli aika tiivis, ei kauheesti ollu aikaa tutustua kehenkään. Siä oli myäs OLK-ryhmä Suamesta. Heihin ny vähän tutustu ees. Kivaa nährä suamalaisia, muitakin. Leirillä ei tapahtunut mitään Neihun hamsterin järisevää vibraattoa ja monen tunnin draamasessioita kummempaa. Ruaka ei ollut hyvvää. Ai niin. Yks olkkilainen oli Huittisten Vampulan osastolta, kuis läppä. Ennen en ollu törmänny, mut täälä maailman toisella pualen sitten.. Leiri oli ihan jees, mut väsyttävä. Tuloksena tuhansia piänten kiinalaisten feisbuukpyyntöjä -kunhan vaan tiätäs et ketä ne lopulta sitten onkaan.

Ps. Pitää aina muistaa, että kenen kanssa ei ruveta suhteeseen !!

Leiriltä palattiin taas Outin hoiviin ottamaan Petri vastaan. Matkalaukkua emme halunneet ottaa vastaan, joten se tuli vähän myähäsä. Eikä suastunu Petri osteleen mulle vakuutusrahoilla vaatteita. Tuhma poika, sanois Kikikin (oon tässä viime päivinä lukenut Seikkailu -sarjaa)


19.8-21.8

Pingtuniin -vaan ei Myyrän luakse. Me mentiin Pingnanin evankelistalle asuun. Siälä siis asu niitten perheen lisäks vaivaset 16 suamalaista. Huh! Ja ne ruakki meet ja piti meistä hualta. Nää kolme päivää OLKin kanssa oli reissun yksiä kohokohtia. Viarailtiin huumekuntoutuksesa ja lastenkorisa. Oli hyvin opetavaista. Sit oli nuartenilta - opetusvastuu mulla ja ellulla. Tein sit opetusta läppärillä - just ennen ku siit loppu akku tajusin ottaa valokuvan opetuksesta. No Paikan päällä kattelin kuvia ja tsadam kamerasta loppu akku. Hups. No se meni Herran haltuun kokonaan!. Se oli sitä meijän tuuria.

Sitten oli sairaalaevankeliointia ja illalla viä puistoevankeliointia. Käytiin myäs tervehtimäsä Myyrää, mut Myyrä ei ollu kotona. Jätettiin pikkutuliainen myyrälle. Jälkeenpäin kuultiin, et myyrä ois menny Kiinaan. (varmaan pakoon, ko kuuli et tullaan samaan kaupunkiin). Tosin voipi olla että täsä oli jottai väärinymmäryksiä. Ja nyt kuultiin, et Myyrällä on meille tuliaisia. Ota siitä selvä.


Niin ja jouduttiin nakertaan mitä kummallisempia - kylmää ja makeeta hernekeittoa, punapapupiiraita ja muuta mukavaa. Ku ei ees muista.

Täytyy sanoa, että näiden päivien aikana muutama ihminen on jättänyt jälkensä mun syrämeen. Pysyvästi ja suuresti. Ei pysty lakkaa ajattelemasta niitä. Se tunne on hyvin kummallinen. Mutta sillä liänee merkityksensä, josta en viä tiiä. Tuntu niin haikeelta sanoo guurbait ja halata - kun tuntui että siinä halauksesa olis voinut olla iäti. En usko, että Guurbait oli lopulliset - niin mää haluan toivoa ja uskoa. Mutta ainakin jäi jälki syrämeen. Jälki, joka kulkee mukana minne ikinä meneekin.

"ja kun katson sua huomaan
ett' olet siinä vain jos silmäni suljen
olisit siinä edes vähän aikaa"
Egotrippi

Who is the king of a jungle?

Voihan Fangliao, olivat ajatukset kun piti taas painaa tavarat kasaan ja ottaa bussi kultaiselle kuuskytluvulle. Niin, vitkuttelimme lähtöä ja päätimme lähteä vasta samana aamuna, kun oli pakko - eli leirin alkamisaamuna. Netistä meille oli otettu selväks, et aikasin bussi lähtee kasilta ja sillä ehtisimme loistokkaasti. No, mutta. Paikan päällä bussipysäkillä selviääkin, että aikaisin lähtö on vasta ysiltä. Homma kusee, tuumme myähästyyn oikein tosi tyylikkäästi. No mitäs tuosta, taitanee olla paikallinen tapa. Vihdosta viimein pilkuntarkat suamalaiset alkaa oppia tavoille. Maasa maan tavalla, vai miten se nyt oli.

Niin. Leiri sujui ihan hyväsä mallisa, vaikkakin toiminta kiälenä oli inglish. Tai ei me tiätty voira tiätää mitä se pastori tulkkas niille muksuille. :) Mut joo, kyseltiin siinä sitten, että mistä täältä vois ostaa riisihattuja, ku haluttas niitä ostaa joku kahreksan kappaletta. Pastori vaan sanoi, että mihin te niitä tarvitte? No eipä taaskaan mennyt kauaa, ku pastorin vaimo saapuu hattujen kera - kahden vain. Pastori ei ollut ihan (onneksi) ymmärtänyt, että pikkusetsuamalaiset haluis niitä ostaa enemmänkin. Illalla pastori vei meet viä illalliselle merenrantaravintolaan. Näköala oli ihana - mutta ruaka ei niinkä. Ei ollu piänintäkä tiatoo, et mitä tilas.. Ja tuloksena oli makealla makkaralla täytetyt kanarullat. En suosittele lämpimästi.

No siinä sitten kuvailtiin ja kömmittiin pehkuihin. Puhelin soi. Niin siis lähettien kotona oleva lankapuhelin (ihme ku ei taas juastu vessaa piiloo), jottai kasin jälkeen aamulla. Hello, there is chickenburgers for breakfast at your table. Joo purilaista aamupalaks, no thanks. Kiitos ajatuksesta kuiteski. Ku päästiin kirkolle, ni selvis et näihin purilaisiinki liittyy säätöö (kuten kaikkeen minkä kans me ollaan tekemisisä).

Eli Henk, pastori Kung fu Pandaksikin ristitty, oli siis aamulla ennen puhelua meille, soittanut Outille. Outi on siis se lähetti, jonka luana ollaan majailtu Kaohsiungisa. Henk ei ollu esitelly itteensä, vaan oli kertonut että purilainen on pöydällä. (täällä siis vastataan puhelimeen Hello tai Wei) Eli Henk ei tiänny, kuka luurin toisesa pääsä on. Yritti vaan selittää, että sisko on tehny purilaista aamiaiseks. Outi ihmeissää, ku ei purilaista ollu ja muutenki et mikäjuttutääon. Lopulta oli selvinny, et puhelimesa on Outi enkä mää. Mutta makeet naurut saatiin.

Sit koittikin jo lauantai, lähtöpäivä. Haluttiin viä mennä rannalle ennen lähtöä, ja kerrottiin se Henkille. Henk sanoi, että hän veisi meijät paremmalle ja kauniimmalle rannalle. Eipä me vissiin kerrottu, et uimaan aiotaan. Koska. Kun saavuttiin rannalle, hän kysyi mitä haluatte tehdä - no uida tiätty, sanottiin me. Ranta oli vaan jäätävä -kiviä kivien perään. Ja tyrskyt löi rantaan - ei siinä paljo uitu. No Henk huomasi tämän ja sanoi, joskos lähtisimme Heidän salaiselle rannalleen. Sinne on matkaa jonkun verran, mutta hiekka valkoista ja meri sininen. No emmittiin hetki, mutta pian oltiin jo matkalla.

Ranta oli kaunis -joskaan ei niin salainen. Mielessäni olin kaavaillut pientä poukamaa kallioiden kätköissä, josa turkoosi meri liplattaa vasten valkoista ja pehmeää hiekka. Unelma, johon voisi nukahtaa ilman että kukaan häiritsisi. Siis toisin kävi. Rannalla oli muitakin ja unelmaa rikkoi myös taustalla kohonneet ydinvoimalat. Vesi oli kyllä kirkasta ja hiekka valkoista, mutta.. Käärmeensä joka paratiisisa. Rapujahtiin päästiin ja merisiiliä metsästämään.

Kun palasimme retkeltä uupuneina ja valmiina siivoamaan hiakanmuruset lähettien kodista, ovelta meitä tervehtikin ruuan tuoksu. Agnes -sama sisar, joka oli meille aamupalat hoitanut, teki meille ruokaa. Oli riisiä, nuudelia, kanaa, possua, kukkakaalia ja kaiken sorttista. Hyvä päätös retkelle - Ellu ei niinkään nauttinu, ku täti oli taas korianteria tunkenu mukkaa.

Sit viä yksepisodi- nimittäin avaimet. Meen piti jättää paikan avaimet joko Agnesille tai kirkolle. No Agnesia ei just näkyny, ku kiireesä lähettiin. Ellu meni kirkolle viämää avaimia ja mää ostaan lippuja. No yllätys - kettää ei ollu kirkolla ja meil ei oo pastorin numeroo, onneks saatiin se ja pastori tuli noppeesti. Avaimet heitetty bäk ja meet heitetty bussiin. Kiitos Panda ja muut kumppanit!

"Who is the king of a jungle? UG UG
Who is the king of a sea? BUBBLE BUBBLE BUBBLE "
Children of Fangliao

Kappale on monintavoin legendaarinen, koska opetimme sen Pandalle ja lapsille. Ja joka ikinen kerta tiätysä kohdasa alko pastorin laulu muuttua niin laahaavaksi, että kaikki tippu kärryiltä ja me revettiin. Mikä näitä pastoreita oikein vaivaa??

Asfaltti polttaa

Huh huh, hellettä! Ei se mittään, mukavaa on! Ollaan täsä nautittu ansaituista vapaista ja katseltu Kaohsiungin kaupunkia.

Mon 8.8
Ihanaa, pitkästä aikaa oikee vapaa päivä! Siitä innostuneena päätettiin lähteä Cijin saarelle nauttimaan. Se on piäni saari ihan täsä Kaohsiungin kupeesa. No ensinnäkin lährettiin metrolla, ja kuinkas ollakaan paikalliset tapitti ihan hulluna. Sen mää viä sulatan, jos ihan pikkuset lapset kummastuksissaa tuijottaa, mutta että teinit ja viä aikuisekki kaupan päälle. Niin, pakattiin sitten uikkarit messiin, Outi tosin sanoi, että aallokko saattaa olla suuri. Niin no: meijän tuurillahan se oli juuri niin suuri, että ei sinne uimaan voinu mennä. No, päätettiin olla trueturisteja kuitenkin. Valeltiin ittemme aurinkorasvalla, tujulla semmosella ja mentiin siihe vesirajaan pötköttämään. Aallot heitteli meitä pualin sun toisin ja lopulta oli uikkarit täynnä hiakkaa. No mitäs piänistä. Jossai vaiheesa matkakumppanini tajusi, että meresä on meduusoja: rannalle ku oli muutama eksyny. Eipä hän enää sen jälkeen tullut eres vesirajaan pötköttämään ja aika pian siitä sitten lährettiinkin. Tuijotettiin toisiamme, ja piiruakaan väriä ei sitten näkynyt. Ei piiruakaan.

Matka kohti majapaikkaa alkoi ja siinä samasa alkoi värikin näkyä. Se ei ollut mikään kauniin ruskea, vaan aikasta punanen. Majapaikasa huamattiin, et mun poskipäät on iha tulesa, samoin ellun selkä ja erinäinen muukin paikka. Mää ihmettelin, kuinka tää mun palaminen (edes poskipäistä ja hiuka olkapäistä) on mahdollista sillä rasvaustahdilla. Muttamuttamutta, rasva oli ellun ja vasta kämpillä huamattiin, et ei oo verenkestävää. Läppä. Koko päivän pääsä soi tekstin nimikkobiisi. Olisi vissiin pitäny ottaa varotuksena, mutta ei..

Niin ja ne rannalla saadut palovammat ei sitten riittäny mulle. Tein ruakaa ja yllättäen tulikuuma öljy roiskui mun kärelle, tuloksena kolme kipeää palovammaa käresä. Aloegeeli, pelastajamme.

Tue 9.8

Innolla lährimme katselemaan paikallisia ostosparatiiseja. Orotin erityisesti Puman megastorea ja muuta. Pumakaupasa rupesinkin tinkaamaan ja sainkin miällyttävän alennuksen. Ostokset jäi
kuitenki tekemättä. Pääryin toiseen pumakauppaan ja siältä sit mukkaan lähti kahret kengät. I luv.

Lounaaks syätiin paikallisesta puffetista. Parilla eurolla irtos kunnon laatikollinen ruakaa, ja oli viä hyvvääki!

Illalla lährettiin viä syämään mexicolaiseen ravintolaan. Siä oli niin isot annokset (erityisesti ellulla, ku tilas kaks alkupalaa ja pääruuan), et tartti pyytää takeawayboksit mukkaa. Käytii si maksamasa ja alettiin kattoa, et mistä pääsee ulos. No miätittii, et tultiinko portaita. Ei muistettu, joten kavuttiin portaat ylös. Siä huamattiin ulko-ovi, jes. No mutta, sehän olikin joku parvekkeen ovi, misä ei ollut kettää muita ku kasveja ja me. Siinä sit otettii kuvia, ku muka oltas tarkotuksella sinne menty. Sit äkkiä sisälle ja parin harhautuksen jälkeen löyrettii ulos. Huhhuh!

Sen jälkeen viälä pääryttiin paikalliseen sekatavarapuatiin ostoksille. Ne varmaan luuli, et ollaan perustamasa jottai kiinalaista ravintolaa, ku niin paljon lähti astioita siältä mee mukaan. No nehän oli vaa ittelle ja hiukkasen tuliaisiksi.

Tänään hiuka tsillataan ja huamena otetaan suunnaks Fangliao, tervetuloa kultaselle kuuskytluvulle.

"Polttaa
Asfaltti polttaa
On paras päivä kesän lyhyen
Voi pojat kyllä tunnen sen"
Tehosekoitin

Hallitse ja Hajoita

Nonnii.. Aikaa on taas viarahtany viime tekstista. Taas on majapaikka ja koko kaupunki vaihtunu ja väsyttää nii viätävästi.

Meillä ei viime aikoina oo menny ihan kaikki putkee. Täsä hiuka koostetta viikostamme Pingtunisa.

Hajoita, chapter 1
Pastori Myyrä on hyvin tarkka miäs. Hän parkkeeraa auton mitä piänimpiin koloihin. Ensiks Ellu ei huamann, et viäresä on betoniaita ja kolautti auton oven lujaa siihe. Seuraavana päivänä juttu sama minulle. Vähän saatto pastori puristella päätään toivottomana. Kunpa oliskin vahingot loppunu siihen, mutta not. Ne oli vasta alkua.

Hajoita, chapter 2
Meen piti näyttää powerpointesitys meijän kokonaisuudesa. Kone oli siis tiätty kiinankiälinen. Olin avannu siihen powerpointin valmiiks, ja Ellu meni siihen säätään jotain. Se yritti saada sen esityksen isoks ja paineli erilaisia nappeja. No menin käymään kattoon ja Ellu oli saanu koneelta häviään kaikki kuvakkeet tyäpöydältä ja lisäks ruudun tosi piäneks. Oltii ihan paniikisa. Miätittii, et mikä ois viksua ja minä ATKnerona sanon, että nyt sammutetaan kone ja laitetaan uusiks päälle - se varmaan auttaa. No juu. Sammutin konneen ja yritin laittaa päälle. Eipä ennää käynnistyny. Oltii viä enemmä paniikisa, koska akkuka ei oikee voinu loppua, ku kone seiso virta lähteesä. Eipä tiätty mikä konetta vaivas, mut kyl se sit parin päivän päästä toimi taas. Huh!

No emme pelkästeen me tunaroineet, vaan tunarointi vimmamme levisi kaikkiin ihmisiin, jotka olivat meijän lähellä.

Hajoita, chapter 3
Lährimme retkelle, pastorin kyyrillä. Pastori katselee vallan väärään suuntaan ja tömpsistä vaan. Skootteria on ihan kiva tölvästä, eiks vaa.. Siis en siis yhtää ihmettele, että joku niitä tölväsee, ku ne ajjaa miten sattuu.

Hallitse, chapter 1
Niiin, pastorska oli varmaan halunnut meet retkelle, että voisimme auttaa lasten kanssa. Kuinka ollakaan toisin kävi. Hallitsimme koko ryhmää olemasa olollamme. Eikä välttämättä aina niin positiivisesti. Líná ja Diéja, Come on! - huuto kävi vähän turhan tutuksi retken aikana. Me oltiin aina niin viimisiä iänikuisia kuviamme räpsimäsä.

Hallitse, chapter 2
Museo on täällä arvokas paikka. Meikäläisillä oli liparit jalasa. Pastorska pyys vaihtaa kenkiä - e meil ollu. Päästiin museoon ja meijän kenkiin luatiin erinäisiä katseita. Varmaan valkoisuutemme vuaks ( tai sit pastorin sanoilla oli vaikutusta) päästiin kuitenkin museoon. Enpä tiänny, et museoon voi olla alipukeutunu. Me hallitaan homma!!

Hajoita, chapter 4
Päätettii kokota suamiruakaa pastorin perheelle kiitokseks. Hommat alkaa mallikaasti -viuuh iso suala purkki leviää lattialle. Tän jälkee perunat palaa pohjaan ja porkkanaraastetta raastetaan koko kylälle. Letutka ei ihan putkeen sujunu -joka toinen onnistu. Onneks taikinaa oli runsaasti!


Suaminaiset kiittää Herra Myyrää ja hänen perhettään. Myyrä totee meijjän lähtiesä: Welcome back to Taiwan ( ja miälesään varmaan ajatteli, JOO TERVETULOO TAKAS TAIWANIIN, mutta Pysykää PINGTUNISTA KAUKANA).

Hajoita ja Hallitse

Loppukaneetiksi viä tiivistys reissusta Wantanin kautta Kaohsiungiin. Eli luultavasti saatutettiin kolme konetta viruksella, videokamera ei toiminu sillon ku olis pitäny, peruukit joita ollaa raahattu turhaan mukana, oli alimmaisena laukusa just ku oltas niitä tarvittu. Elina yritti udella, tuleeko lapset takas leirille ja pastorin suu käänty hymyyn: YOU WILL COME BACK?. Aika saldo muutamaan tuntiin. Mutta hallittiin homma ja lapsilla oli hauskaa.

"Hallitse ja Hajoita"
Flegmaatikot

kiertolainen

South, Chapter 1

Etelaan siis ollaan saavuttu, ja perillakin ollaan oltu jo muutama paiva. Lepposta. Matkan varrella ehti tapahtua paljon kaikkea, joten mita sita turhia polisemaan.

Sat 30.7

Jouruttiin siis luavuttaan huane pualilta paivilta, ja hengattiin tavaroinemme ympari kaupunkia. Suurimmat tavarat oltii jatetty luggageroomiin, mut silti oltiin ku mitaki kiartolaisia tai vahintaaki kassialmoja.

Matkaa oli siis ajettavana reippaat viis tuntia. Vasytti jo tautisesti ku lahrettii. vuaronperraan siina tairettiinkin Ellun kans pilkkia oikeen kohteliaasti. No tuntien ajomatkan ja muutaman mochin (jos te sivistymattomat ette tiia, et mita ne on niin ne on paikallisia riisilolleropalleroita) jalkeen saavuttiin perille Hengchuniin. Lahettien lomakoti oli tilava, avara ja mukava. Mika parasta, siala oli satoja suamalaisia kirjoja. Innokkaina siina yalla niita tutkailtiin. No. Innokkuus loppu, ku paastiin meen makuukammariin. Ilmastointilaite oli R-I-K-K-I!! Eipa siita nukkumisesta kauheesti tullu lahes 35 asteen kuumuudesa mittaa eika unia ainaka auttanu Ellun edestakas komppaaminen.

Sun 31.7

Muutaman tunnin yaunien jalkeen heraaminen oli yllattavan iisia. Ehkapa taustalta kuulunut urkumusiikki auttoi. Maa siis suunnattomasti nautein urkumusiikista. Tahan mennesa taala on kuulunu vaan pilipalipom musiikia ja hostellin setan My Humps tanssimuuveineen paivineen. Ja semmonen ei minnuun uppoo sitten laisinkaan. Jumiksesa siis veisasin virsia suamenkialella, vaikka savelesta ei ollu tiatookaa. Niita virsia vaan, mita mialeen tuli. Ja maa nautein! voipi olla etta kanssaolijat eivat, mutta no worries!

Jumiksen jalkeen tatsa kavi kutsumasa meet syamaan. Kertoi, etta seurakunnalla on rahaa, et kaydaan joka su ulkona syamasa. Mentiin sitten. Jotenkin ihmetytti vaan, et seurakuntalaisia ei tullutkaan, vaan ainoastaan taa tati, hanen poika ja yks kristillisen sairaalan tyantekija ja me. Onks se sit ihan oikein kayra tollai seurakunnan rahoja tuhlaamasa (jos siis oikein ymmarsin)?

Matka jatkui lounaalta kohti Kaohsiungia ja Kallen elakejuhlia. Odotettiin jotain pikkujuhlia, mutta ei. Olis ihanku ois johki haihin pelmahtanu, oli ruusuportti, kultainen koristelu, iso kuva Kallesta ja hanen vaimostaan seinalla ja kasiohjelmakki jaettiin. Ja se kesti ja kesti ja kesti. No vissiin alko mua jo hiuka vasyttaan, ku yhtakkia kattoin ymparilleni ja nain vaan elokuvista tuttuja hahmoja: Melman-kirahvin, myyran peukaloliisasta, kung fu pandan, hanen opettajansa, hevosen, tohtori sykeron myyraapurin jne. Hihittelin siina yksinani ja sain varmasti outoja katseita osakseni.

Kolmen tunnin paikalla istumisen jalkeen oli aika syara. Taas oltiin ku jokku pyareen poyran ritarit konsanaan. Valittiin joku takapoyta, ellu lahti puuteroimaan nennaa ja maa, anne ja juha jaatiin poytaan. Pian siihen tuli joku hakkee annen ja juhan pois, ja maa jain yksin kiinalaisten kans siihen. Ellu tuli onneks takas. Oli siina tunnelma katosa. Mut pian meetki tultiin hakeen etteen, vaikkei me oltas haluttu. No poytaan alko virtaan ruakaa. Toinen toistaan kummallisempia ruakalajeja, lahes kaikki merenelavista tehtyja. Mun Herkkupaiva, oks!

Siina oli sit vaha ohjelmaaki. Joku hiulisti soitti ja lahti kiartaa yleisosa. Meen poyrasa kaikki taputti, paitsi Ellu. Eikohan se si parkkeeraa se soittaja mun ja ellun valliin ja ala piiparoimaan ellulle. Ellu ei viaka taputa. Maa sihisen ellulle, et taputa. ellu laimasee muutaman kerran katensa yhteen. Lopulta piipari tajuaa poistua.

Paivan kohokohta oli tietenkin se, etta ellun kerrottiin muistuttavan venalaista tenniksen pelaaja. Aiemmin reissun aikana minunkin on kerrottu muistuttavan venalaista henkiloa. Joten se on vissiin venajalle muutto ja kansalaisuus hakuun.

Ai niin. Olipas siina sitten kylla pokasa pitelemista, ku huamattiin et paastiin Pastori Myyran kanssa Pingtuniin viikoksi. Ja taman viikon aikana herran myyramaisyys on vaan varmistunut. suunnitteilla on kuva hanesta ja otsalampusta, You will see!

Mon 1.8

Hyvin nukutun yan jalkeen alettii tutustua meen majapaikkaan. Keittio oli jarkyttavasa kunnosa. Kaapit kuhisi otokoita ja laatikot torakoita. Vessa on kans yks mialenkaantonen. Ku laittaa valon paalle niin alkaa semmonen metakka, et melkei korvatulpat tarttis. Kayn siis pimeesa vessasa, ja innolla odotan koska saan vessaan seuraa. Siis torakoita lahinna tarkoitan. Suihkuseura oli kylla lahella aamulla. Pastori myyra oli nayttany illalla paikat ja muistin vaan et suihku oli ylakerrasa. Kapusin sitten parit rappuset ylos ja ihmettelin misa se suihku on. Olin jo avaamasa ovea, ku miatin, etta ei se talta kyl nayttany. Ja jos olisin sen oven avannu, pelkka pyyhe paalla, olisin varmasi saanut jarkytyksen osakseni, silla olisin marssinu suaraa paata pastorin asuntoon, Jipiajei! No lahrin alas ja paaryin sit loppujen lopuks ihan oikeeseen paikkaan ja via yksin.

Myyra vei meet teppaniyaki-ravintolaan. Yks parhaista ruakakokemuksista taalla, njam!

Tue 2.8

Eilen ostettiin ruakatarvikkeita. Me muut syatiin dumplingseja (Ei ellun favouritteja) ja ellu paatti teha eggrolsseja. Niin, tahan asti ollaan kokattu Hitaalla SAHKOliadella. No taalla sitten no nopee KAASUliasi. Ellu ei si sita hiffanu ja kaks minuuttia ni keittiosta kuuluu PERSE, VOI PERSE! Eggrollsit on palanu mustaks ja keittio taynna savua. No maa luppaan jalomialisesti tehra ellulle yhren. No enkohan maa onnistu ekaks heittaan ne raa'at siihen paskaselle lattialle, joten osa menee suaraan roskiin. Onneks sentaan muutama jai paistokelposeks. Hyva kokkikolmoset!

Mentiin leirin alkaesa ruakasaliin. Istuttiin hetki ja huamattiin et lapsia onki enemma ku eilen ja meilla oli matskua vaan samalle maaralle. Ruaka tuatiin just poytaa ja me lahrettiin valmisteleen. Rouva Myyra katto hiukan kummissaan, ku me lahrettiin. Lopulta si ehrittiin takas ruaka-aikaa ja rouva sit kyseli, et eiko meille maistu vai mita? Se ruaka oli tosi hyvaa, mut meen piti valmistella. Joo. No sit itse leirihetkeen. Se olikin taphtumia taynna. Leikittiin pikipataa (pastori siis veti leikin ja maa luulin sen olevan pikipataa). Pastori tiputtaa mun selan taakse liinan ja hipsii pakoon. No maa lahren sitten totutusti kiartaan eri suuntaan. Pastori katsoo minua kummastuneena ja pomppaa ilmaan ja vaihtaa suuntaa. Leikin ideana olikin ottaa siis liinan pudottaja kiinni, eika ehtia paikalle ekana. hyva mina!

Annettiin lapsille suamalaiset nimet, oli pasia ja liisaa ja tiinaa ja jonia. Me saatiin vaihtareiks kiinalaiset nimet: Maa oon naisellisen viehettava perhonen= dieja ja Ellu on kukkaistytto= Lina

Samaan aikaan ku pastori Myyra miatti meille kiinankialisia nimia, niin hanen pojanpoikansa 2v oli vaurisa. Paatti hiukan tutustua videotykkiin, vetas johdosta ja hylly kaatuu ja tykki lentaa kovaa lattialle. Tiatokoneen tippumine ja millien paahan. Onneks kuitenkin se tykki toimi edelleen. Muuten olis pastorin tanssivideot voinu jaada nakematta!

"Ties kuinka kauan taa kierto viela jatkuu

kunnes mun sydan aloillensa asettuu

kun kotiin saavun, syliini sinut suljen

vaan kiertolaisen teita siihen saakka kuljen"

NMB

Vaan kiertolaisen teit� siihen saakka kuljen

Kaksi kauneinta

No niin. Nyt on aika pakata reput ja hengailla taa paiva haistellen Taipein tuulia. Illalla otamme suunnaksi Etela-karjen, Henghcunin. Siita alkaa meijan etela-tour, joka on sanan varsinaisessa merkityksesa torellista touria Pingtunin-Kaohsiunigin, Henghcunin ja monen muun paikan valilla. No se kaikki on vasta eresa. Katotaa hiukkase taakse pain, mita on tapahtunu. Vai onks ees mittaa. Ei mittaa oikeesti. >D

Tue 26.7

Lahettien tytar taytti 20v. Oltiin hanta juhlistamasa ihanan mustikkakakun voimin. Synttarit sujui ihan hyvisa merkein, kunnes me paatettiin taas alkaa noloileen vauhdilla. Juha siis selitti, etta hanella on ollu koko taala olo ajan residenssisa vaarin kirjotettu toinen nimi. Han ei aiemmin ollu sita korjannu, ku se on taala hankalaa. Nyt han oli paattany sen korjata, ja siita sit tietenki aiheutu kaikkee. Pankkeihin yms. tarvi menna uuden residenssin kans vaihtaan tiadot jne. No perusellu ei si ihan ollu kuunnellu koko aikaa, vaan tokasee yhtakkia, et onko taa Markku siis se uusi lahetti, joka on tanne tulossa? Oli siina kaikilla naurusa pitelemista.

Wen 27.7

Vihdosta viimein, paasimme sinne orpokotiin perehdyttamisvuaroon. No perehdytyksesta tulikin aika noppeesti tyavuaro. Siina sita oltiin kakkavaipparallisa, Jou! Hyvin se meni, ja vauvojen kans sujuu vaik ei yhteista kialta ookka. Iltapaivalla suunnattiin Mingsuen seurakunnan lastenleirille pittaa laulutuntia. No siala ne otti lepia, ko mentiin. Ohjelmasa oli kahen tunnin paikkarit. Koskas esim meijan leireilla? No paatettiin opettaa muksuil ken on luanu kukkasen- veisu. Melkein onnistu. No ei se oo tarkeinta se lopputulos vaan se etta yritettiin!

Joupa joo. Yllattaen, oli pakko kayda jatskilla palkitsemasa ittensa. Taalla on siis niin huippu jatskipaikka: Coldstone creamery. Pakko saada Huittisiin! Se on siis semmonen, et niil on listalla eri "annoksii", esim vaniljajaateloo, brownien palasia, toffeekastiketta ja paahdettuja manteleita, tai si juustokakkujadee ja tuareita marjoja. No se ei siis oo mikkaa annos oikeesti. Ne ottaa sen jaden minka valkkaat, ja laittaa sen kylmalle kivelle, si ne lissaa ne "mausteet", mikka annokseen kuuluu ja pyarittaa siita pallon. Fressii makujadee. Hullun hyvaa!

Thu 28.7

Taas orpokoti kutsuu.Paiva meni samanlai, mut ilman kakkarallia. Sit taas leirille. Kokonaisuus onnistu tosi hyvin. Alkuun leikittiin, ja muksut oli ihan innoisaan, koska kuten jo aiemmin mainitsin, taalla ei leikita. Sit tarina kolmesta puusta ja oman puun tekeminen. Oli hyva juttu. Illalla paatin, et nyt haluun syara dumplingiseja, no yllattaen kaikki paikat oli kii. Viimisesta avoimesta loyty yks, Jees! Tannaa meilla oli joku outo olo molemmilla, oltii ihan varmoja, et tullaa kippeeks. Onneks ei kuitenka tultu.

Fri 29.7

Toisten lahettien lapsen 4v synttareilla. Enpas aikoihin ollukka ollu lastenkutsuilla, paitsi omilla 5v-kutsuillani. Oli kivaa, mutta meteli oli korvia huumaava :)

Tahan siis periaattesa paattyy chapter 1. Katsotaan sittemmin, miten alkaa chapter 2. Tuntui niin tylsalta paattaa meijan kuukausi taalla taipeisa nain tylsalsti. Varmasti jotain on tapahtunut, hauskempaakin. Kunhan vaan muistas.

Jipun laulua lyhennellen:

"Toinen tytöistä piirtää kukkia
Farkkujen lahkeisiin
Ja rakastuu aina pitkätukkaisiin poikiin
Toisella on niin kova ikävä
Ja se kantaa käsissään kyyneleitä

Ja ne matkustaa pois

Kaksi maailman kauneinta, kaksi maailman herkintä
Kaksi maailman pienintä ja tärkeintä sydäntä
Kaksi maailman kauneinta, kaksi maailman herkintä
Kaksi maailman pienintä

Ja ne matkustaa

Ja ne matkustaa, öisin junalla
Ja nukahtaa vasten ikkunaa

Ja ne matkustaa, öisin kahdestaan
Eikä kukaan ole vastassa"