Who is the king of a jungle?

Voihan Fangliao, olivat ajatukset kun piti taas painaa tavarat kasaan ja ottaa bussi kultaiselle kuuskytluvulle. Niin, vitkuttelimme lähtöä ja päätimme lähteä vasta samana aamuna, kun oli pakko - eli leirin alkamisaamuna. Netistä meille oli otettu selväks, et aikasin bussi lähtee kasilta ja sillä ehtisimme loistokkaasti. No, mutta. Paikan päällä bussipysäkillä selviääkin, että aikaisin lähtö on vasta ysiltä. Homma kusee, tuumme myähästyyn oikein tosi tyylikkäästi. No mitäs tuosta, taitanee olla paikallinen tapa. Vihdosta viimein pilkuntarkat suamalaiset alkaa oppia tavoille. Maasa maan tavalla, vai miten se nyt oli.

Niin. Leiri sujui ihan hyväsä mallisa, vaikkakin toiminta kiälenä oli inglish. Tai ei me tiätty voira tiätää mitä se pastori tulkkas niille muksuille. :) Mut joo, kyseltiin siinä sitten, että mistä täältä vois ostaa riisihattuja, ku haluttas niitä ostaa joku kahreksan kappaletta. Pastori vaan sanoi, että mihin te niitä tarvitte? No eipä taaskaan mennyt kauaa, ku pastorin vaimo saapuu hattujen kera - kahden vain. Pastori ei ollut ihan (onneksi) ymmärtänyt, että pikkusetsuamalaiset haluis niitä ostaa enemmänkin. Illalla pastori vei meet viä illalliselle merenrantaravintolaan. Näköala oli ihana - mutta ruaka ei niinkä. Ei ollu piänintäkä tiatoo, et mitä tilas.. Ja tuloksena oli makealla makkaralla täytetyt kanarullat. En suosittele lämpimästi.

No siinä sitten kuvailtiin ja kömmittiin pehkuihin. Puhelin soi. Niin siis lähettien kotona oleva lankapuhelin (ihme ku ei taas juastu vessaa piiloo), jottai kasin jälkeen aamulla. Hello, there is chickenburgers for breakfast at your table. Joo purilaista aamupalaks, no thanks. Kiitos ajatuksesta kuiteski. Ku päästiin kirkolle, ni selvis et näihin purilaisiinki liittyy säätöö (kuten kaikkeen minkä kans me ollaan tekemisisä).

Eli Henk, pastori Kung fu Pandaksikin ristitty, oli siis aamulla ennen puhelua meille, soittanut Outille. Outi on siis se lähetti, jonka luana ollaan majailtu Kaohsiungisa. Henk ei ollu esitelly itteensä, vaan oli kertonut että purilainen on pöydällä. (täällä siis vastataan puhelimeen Hello tai Wei) Eli Henk ei tiänny, kuka luurin toisesa pääsä on. Yritti vaan selittää, että sisko on tehny purilaista aamiaiseks. Outi ihmeissää, ku ei purilaista ollu ja muutenki et mikäjuttutääon. Lopulta oli selvinny, et puhelimesa on Outi enkä mää. Mutta makeet naurut saatiin.

Sit koittikin jo lauantai, lähtöpäivä. Haluttiin viä mennä rannalle ennen lähtöä, ja kerrottiin se Henkille. Henk sanoi, että hän veisi meijät paremmalle ja kauniimmalle rannalle. Eipä me vissiin kerrottu, et uimaan aiotaan. Koska. Kun saavuttiin rannalle, hän kysyi mitä haluatte tehdä - no uida tiätty, sanottiin me. Ranta oli vaan jäätävä -kiviä kivien perään. Ja tyrskyt löi rantaan - ei siinä paljo uitu. No Henk huomasi tämän ja sanoi, joskos lähtisimme Heidän salaiselle rannalleen. Sinne on matkaa jonkun verran, mutta hiekka valkoista ja meri sininen. No emmittiin hetki, mutta pian oltiin jo matkalla.

Ranta oli kaunis -joskaan ei niin salainen. Mielessäni olin kaavaillut pientä poukamaa kallioiden kätköissä, josa turkoosi meri liplattaa vasten valkoista ja pehmeää hiekka. Unelma, johon voisi nukahtaa ilman että kukaan häiritsisi. Siis toisin kävi. Rannalla oli muitakin ja unelmaa rikkoi myös taustalla kohonneet ydinvoimalat. Vesi oli kyllä kirkasta ja hiekka valkoista, mutta.. Käärmeensä joka paratiisisa. Rapujahtiin päästiin ja merisiiliä metsästämään.

Kun palasimme retkeltä uupuneina ja valmiina siivoamaan hiakanmuruset lähettien kodista, ovelta meitä tervehtikin ruuan tuoksu. Agnes -sama sisar, joka oli meille aamupalat hoitanut, teki meille ruokaa. Oli riisiä, nuudelia, kanaa, possua, kukkakaalia ja kaiken sorttista. Hyvä päätös retkelle - Ellu ei niinkään nauttinu, ku täti oli taas korianteria tunkenu mukkaa.

Sit viä yksepisodi- nimittäin avaimet. Meen piti jättää paikan avaimet joko Agnesille tai kirkolle. No Agnesia ei just näkyny, ku kiireesä lähettiin. Ellu meni kirkolle viämää avaimia ja mää ostaan lippuja. No yllätys - kettää ei ollu kirkolla ja meil ei oo pastorin numeroo, onneks saatiin se ja pastori tuli noppeesti. Avaimet heitetty bäk ja meet heitetty bussiin. Kiitos Panda ja muut kumppanit!

"Who is the king of a jungle? UG UG
Who is the king of a sea? BUBBLE BUBBLE BUBBLE "
Children of Fangliao

Kappale on monintavoin legendaarinen, koska opetimme sen Pandalle ja lapsille. Ja joka ikinen kerta tiätysä kohdasa alko pastorin laulu muuttua niin laahaavaksi, että kaikki tippu kärryiltä ja me revettiin. Mikä näitä pastoreita oikein vaivaa??