Unihiekkaa

"Pöydällä kyniä ja paperia Keskeneräisiä lauseita en niitä koskaan valmiiksi saa ei ole mitään sanottavaa Silmät kiinni tyhjin ajatuksin kaiken todellisen kadotin myöhässä viikon on tuo kalenterikin"
Egotrippi

Tältä on täsä viime päivinä tai viikkoina tuntunu. Ei oo saanu käsiä näppäimistölle, että olis voinut kirjottaa. On jotenkin tyhjä olo tai toisaalta tosi täynnä. On tapahtunut jotenkin niin paljon, että ei tiedä mistä alottelis. Yritetään kuitenkin.

15-17.8
Matkustettiin keskiTaiwaniin pittään nuartenleiriä. Se oli koko kirkon yhteinen, joten yhteenlaskettu porukka lähenteli 80 henkee. Leiri oli aika tiivis, ei kauheesti ollu aikaa tutustua kehenkään. Siä oli myäs OLK-ryhmä Suamesta. Heihin ny vähän tutustu ees. Kivaa nährä suamalaisia, muitakin. Leirillä ei tapahtunut mitään Neihun hamsterin järisevää vibraattoa ja monen tunnin draamasessioita kummempaa. Ruaka ei ollut hyvvää. Ai niin. Yks olkkilainen oli Huittisten Vampulan osastolta, kuis läppä. Ennen en ollu törmänny, mut täälä maailman toisella pualen sitten.. Leiri oli ihan jees, mut väsyttävä. Tuloksena tuhansia piänten kiinalaisten feisbuukpyyntöjä -kunhan vaan tiätäs et ketä ne lopulta sitten onkaan.

Ps. Pitää aina muistaa, että kenen kanssa ei ruveta suhteeseen !!

Leiriltä palattiin taas Outin hoiviin ottamaan Petri vastaan. Matkalaukkua emme halunneet ottaa vastaan, joten se tuli vähän myähäsä. Eikä suastunu Petri osteleen mulle vakuutusrahoilla vaatteita. Tuhma poika, sanois Kikikin (oon tässä viime päivinä lukenut Seikkailu -sarjaa)


19.8-21.8

Pingtuniin -vaan ei Myyrän luakse. Me mentiin Pingnanin evankelistalle asuun. Siälä siis asu niitten perheen lisäks vaivaset 16 suamalaista. Huh! Ja ne ruakki meet ja piti meistä hualta. Nää kolme päivää OLKin kanssa oli reissun yksiä kohokohtia. Viarailtiin huumekuntoutuksesa ja lastenkorisa. Oli hyvin opetavaista. Sit oli nuartenilta - opetusvastuu mulla ja ellulla. Tein sit opetusta läppärillä - just ennen ku siit loppu akku tajusin ottaa valokuvan opetuksesta. No Paikan päällä kattelin kuvia ja tsadam kamerasta loppu akku. Hups. No se meni Herran haltuun kokonaan!. Se oli sitä meijän tuuria.

Sitten oli sairaalaevankeliointia ja illalla viä puistoevankeliointia. Käytiin myäs tervehtimäsä Myyrää, mut Myyrä ei ollu kotona. Jätettiin pikkutuliainen myyrälle. Jälkeenpäin kuultiin, et myyrä ois menny Kiinaan. (varmaan pakoon, ko kuuli et tullaan samaan kaupunkiin). Tosin voipi olla että täsä oli jottai väärinymmäryksiä. Ja nyt kuultiin, et Myyrällä on meille tuliaisia. Ota siitä selvä.


Niin ja jouduttiin nakertaan mitä kummallisempia - kylmää ja makeeta hernekeittoa, punapapupiiraita ja muuta mukavaa. Ku ei ees muista.

Täytyy sanoa, että näiden päivien aikana muutama ihminen on jättänyt jälkensä mun syrämeen. Pysyvästi ja suuresti. Ei pysty lakkaa ajattelemasta niitä. Se tunne on hyvin kummallinen. Mutta sillä liänee merkityksensä, josta en viä tiiä. Tuntu niin haikeelta sanoo guurbait ja halata - kun tuntui että siinä halauksesa olis voinut olla iäti. En usko, että Guurbait oli lopulliset - niin mää haluan toivoa ja uskoa. Mutta ainakin jäi jälki syrämeen. Jälki, joka kulkee mukana minne ikinä meneekin.

"ja kun katson sua huomaan
ett' olet siinä vain jos silmäni suljen
olisit siinä edes vähän aikaa"
Egotrippi