Vuorten valloitus.

Hirveesa hotelisa yot jai lyhyeks. Ekana yona herattii kolmelta, koska me oltii paatetty lahtee jeepilla Tiikerikukkulalle katsoon kuinka aurinko nousee vuorten takaa. Aika perus. Me ei juur oltu eilen kierrelty Darjeelingisa, eika me todellakaa tiatty mista jeepit lahtee kyseiselle kukkulalle. Perus finskituristit lahtee sakkipimeyden saattelemana metsastaan jeeppia. Onneks sentaan kuu mollotti taivaalla ja tahdet loisti kirkkaana. Eipa meen tarvinnu kauaa kavella ku jo meet bongattiin. Matka oli jannittava. Hurjaa kyytia pikkuteilla. Mutta kaikki se oli sen arvosta.

Oli pilveton taivas, nahtiin Nepaliin asti. Nyt vois melkei sannoo, et oon kayny Mt. Everestilla (onha mulla siita kutenki kuvia).. Ja se auringonnousu, se oli mieleton. Eika vasymys tuntunu missaa. Nautittii vaa kaikesta kauneudesta.

Sit lahettii tutustuu paivalla Darjeelingiin. Oli aika huvittavaa, kun perus vuoristokansa pukeutuu toppatakkeihin ja myssyhin, ja me perusturistit kaaritaan hihaa ylos, kun on sentaan kakskyt astetta. Ihan tuli sellanen suomifiilis, oli ku ois ollu Suomen kesa! Vuoristokansa oli ihanaa ja ystavallista. Oli meinaa upeeta naha intialaisia, jotka voi hyvin. Vuorilla elaimetkin voi paremmin.

Meen hotellinomistaja naytti meille kivan reitin, mika kantsii kiertaa. Perus aija sano, et siihe menee tunti. Aika haipakkaa sais kyl sivakoida jos sen tuntiin vetas. Reitille kuulu elaintarha, josa oli tiikereita ja lumileopardeja. PikkuTeija oli innoisaan. Sit reitin varrella oli teeplantaaseja, josta mukaan tarttu kuuluisaa teeta.. Jossain vaiheessa (kun viis kilsaa oli jo kavelya takana ja essa kohos aikamoinen kukkula, joka meen piti ylittaa) osa kaanty takas. Me tytot paatettii jatkaa. Oli upeeta.

Jossai vaiheessa, liian reunalla maa katoin alas. Eipa aikaaka ja mulle iski korkeenpaikan kammon poikanen. Ma hiihdin edella sika nopeeta ja muut tuli perasa ja halus pittaa taukoo. Ma vaan marssin etteenpain. Kun oltiin noustu monta kilometria tultiin puutarhaan. Meille huidottiin tyyliin menkaa pois. Me jatkettiin kuitenki maaratiatosesti etteenpai. lopulta oltiin suljettujen porttien eessa ja vieresa oli vartija haulikon kans. Kysyttiin vaa et: Darjeeling? ja kiltti mies avas portin ja hymyili. Sit eksyttii via keskustaan ennenku loyettiin hotellille.

Raskasta mutta sen arvosta. Teija shoppaili perustuliaisia. Ihan villavaatteita ja pashmiinahuivii. Sit lahettiinki jo takas. Jeepilla alas neulansilmamutkia, joista puolet tiasta oli sortunu. Huh! Mut ei ees pelottanu.

Tuli vahan shokki ku tultii takas kuumuuteen ja saasteeseen. Heti palattiin ruuan suhteen arkeen. Eli siis paatin, et kayn viel eilen ravintolasa, ku ei jaksanu ruveta tekee ite matkastressin jalkeen ruokaa. Tilasin sit kiinalaista kanaa ja cashewpahkinoita (varmistin kokilta etta ruoka EI OLE TULISTA!) no sain annoksen ja tulistahan se oli. Ei sita syomaan pystynyt. Yks haarukallinen ruokaa ja puol litraa vetta. Etta arjessa ollaan taas! Aiti, mulla siis tosiaan on rahaa ruokaan, mutta onni ei vaan ole ruuan suhteen myota. Kieli taalla hajoo, jos ulkona syo. Eika sita ulkonasyomista jaksa aina!