Kaksi kauneinta

No niin. Nyt on aika pakata reput ja hengailla taa paiva haistellen Taipein tuulia. Illalla otamme suunnaksi Etela-karjen, Henghcunin. Siita alkaa meijan etela-tour, joka on sanan varsinaisessa merkityksesa torellista touria Pingtunin-Kaohsiunigin, Henghcunin ja monen muun paikan valilla. No se kaikki on vasta eresa. Katotaa hiukkase taakse pain, mita on tapahtunu. Vai onks ees mittaa. Ei mittaa oikeesti. >D

Tue 26.7

Lahettien tytar taytti 20v. Oltiin hanta juhlistamasa ihanan mustikkakakun voimin. Synttarit sujui ihan hyvisa merkein, kunnes me paatettiin taas alkaa noloileen vauhdilla. Juha siis selitti, etta hanella on ollu koko taala olo ajan residenssisa vaarin kirjotettu toinen nimi. Han ei aiemmin ollu sita korjannu, ku se on taala hankalaa. Nyt han oli paattany sen korjata, ja siita sit tietenki aiheutu kaikkee. Pankkeihin yms. tarvi menna uuden residenssin kans vaihtaan tiadot jne. No perusellu ei si ihan ollu kuunnellu koko aikaa, vaan tokasee yhtakkia, et onko taa Markku siis se uusi lahetti, joka on tanne tulossa? Oli siina kaikilla naurusa pitelemista.

Wen 27.7

Vihdosta viimein, paasimme sinne orpokotiin perehdyttamisvuaroon. No perehdytyksesta tulikin aika noppeesti tyavuaro. Siina sita oltiin kakkavaipparallisa, Jou! Hyvin se meni, ja vauvojen kans sujuu vaik ei yhteista kialta ookka. Iltapaivalla suunnattiin Mingsuen seurakunnan lastenleirille pittaa laulutuntia. No siala ne otti lepia, ko mentiin. Ohjelmasa oli kahen tunnin paikkarit. Koskas esim meijan leireilla? No paatettiin opettaa muksuil ken on luanu kukkasen- veisu. Melkein onnistu. No ei se oo tarkeinta se lopputulos vaan se etta yritettiin!

Joupa joo. Yllattaen, oli pakko kayda jatskilla palkitsemasa ittensa. Taalla on siis niin huippu jatskipaikka: Coldstone creamery. Pakko saada Huittisiin! Se on siis semmonen, et niil on listalla eri "annoksii", esim vaniljajaateloo, brownien palasia, toffeekastiketta ja paahdettuja manteleita, tai si juustokakkujadee ja tuareita marjoja. No se ei siis oo mikkaa annos oikeesti. Ne ottaa sen jaden minka valkkaat, ja laittaa sen kylmalle kivelle, si ne lissaa ne "mausteet", mikka annokseen kuuluu ja pyarittaa siita pallon. Fressii makujadee. Hullun hyvaa!

Thu 28.7

Taas orpokoti kutsuu.Paiva meni samanlai, mut ilman kakkarallia. Sit taas leirille. Kokonaisuus onnistu tosi hyvin. Alkuun leikittiin, ja muksut oli ihan innoisaan, koska kuten jo aiemmin mainitsin, taalla ei leikita. Sit tarina kolmesta puusta ja oman puun tekeminen. Oli hyva juttu. Illalla paatin, et nyt haluun syara dumplingiseja, no yllattaen kaikki paikat oli kii. Viimisesta avoimesta loyty yks, Jees! Tannaa meilla oli joku outo olo molemmilla, oltii ihan varmoja, et tullaa kippeeks. Onneks ei kuitenka tultu.

Fri 29.7

Toisten lahettien lapsen 4v synttareilla. Enpas aikoihin ollukka ollu lastenkutsuilla, paitsi omilla 5v-kutsuillani. Oli kivaa, mutta meteli oli korvia huumaava :)

Tahan siis periaattesa paattyy chapter 1. Katsotaan sittemmin, miten alkaa chapter 2. Tuntui niin tylsalta paattaa meijan kuukausi taalla taipeisa nain tylsalsti. Varmasti jotain on tapahtunut, hauskempaakin. Kunhan vaan muistas.

Jipun laulua lyhennellen:

"Toinen tytöistä piirtää kukkia
Farkkujen lahkeisiin
Ja rakastuu aina pitkätukkaisiin poikiin
Toisella on niin kova ikävä
Ja se kantaa käsissään kyyneleitä

Ja ne matkustaa pois

Kaksi maailman kauneinta, kaksi maailman herkintä
Kaksi maailman pienintä ja tärkeintä sydäntä
Kaksi maailman kauneinta, kaksi maailman herkintä
Kaksi maailman pienintä

Ja ne matkustaa

Ja ne matkustaa, öisin junalla
Ja nukahtaa vasten ikkunaa

Ja ne matkustaa, öisin kahdestaan
Eikä kukaan ole vastassa"

Mamma Mia!

No niin. Vapaapaiva. Sita voi ihan hyvalla omalla tunnolla syoda aamupalan vasta kahden maisa, eiks vaan. Ostettiin eilen paikallisesta supermarketista tarvikkeita eggrollseihin ja tehtiin ite, nam :) ja Abbaa taysilla taustalla!

No mutta, tasa on ollu hiuka hiljaseloa blogin suhteen, ko on ollu niin kiire. Mutta se tarkottaakin, etta paljo hauskaa tapahtunut, joten Let's start.

Fri 22.7

Eli ihan ekana. Meen tartti vaihtaa huanetta perjantaina. Joten se tarkotti et kaikki tavarat piti pakata ja raahata nelja kerrosta alaspain. No oltiin siina via pakkaamasa, ku meen ovveen koputettiin. Ei jaksettu menna avaan, vaan juastiin vessaan piiloon. (Oletus siis oli et se oli siivooja, joka tulee hataa meet pois huaneesta kiireella). Se avas meen oven, mut meil oli turvalukko, joten kiinni jaatiin et sisalla oltiin. No se sulki oven ja hetken paasta koputti uusiks. Taas ryntays vessaan. Talla kertaa laitettiin suihku paalle, et se luulis et me ollaan suihkusa tjn. No kolmannella kertaa ei enaa juastu vessaa. Kului minuutteja, ku maa kurkkasin ovisilmasta ja siala se mollotti erelleen. No paatin sitten avata. Se rupes sonkonttaan kiinaks jotain. Maa en tiatty ymmartany, eika se puhunu enklantii lainkaan. Naytin sille vaan kellosta 12, et sillo ollaa valmiita. Se nyakkas vaa.

Sit tultii palauttaa avain ja respan tati paatti kertoo meille, et siivoja oli tullu kertoon meille et meen uus huane on vappaa (alun perin sen ei pitany olla vapaa ku vasta 15). No lappa, et laittaa enklantia puhumattoman kertoon meille asiaa.

No lahrettiin sit hissilla viamaan tavaroita (meilla oli siis jo kiire). No kuinkas ollakka maa ja suurin osa tavaroista paasee hissista pois. Mut Ellulla on sellanen perasa verettava laukku. Ellu oli just paassy ite hissista ulos, mut laukku via hissisa ku ovet alkaa sulkeutua. Ellu irrottaa laukusta ja laukku jaa hissiin ja lahtee yksikseen alaspain. Yritetaan siina tilata uutta hissia, et paastas peraa. Kestaa. No lopulta ellu lahtee peraa ja maa jaan passiin. Kesti lahes kymmenen minsaa, ennen ku matkalaukku hissi tuli takas 22.kerrokseen, ja maa sit pokkana kurkkaan hissiin ja nappaan laukun. Elluki palaa retkeltaan ja muuto voi alkaa.

No lahdettiin sit kiireella tan episodin jalkeen kohti Neihua (kaakkois-Taipeita.) Matkalla kohti metroa joku randomtytto tulee ja kysyy Where are you from? Me toistellaan siina useempaan otteeseen, et FINLAND. Lopulta tytto tajuaa ja sanoo: "Oh Nokia". Me ollaan vaan et: "Yes". Tytto hymyilee leveasti, nayttaa meille peukkua ja lahtee. So random.

No lopulta selvitaan Neihuun. Siala odotellaa Veraa, paikallista tyantekijaa. Se esittelee meille Neihun aluetta. Se via meet puistoon, sammuttaa auton ja kysyy, et halutaanko jalotella. Me siina ehrittiin kakskyt sekkaa miattii ja ku vastausta ei kuulunu, tati sanoi: Maybe not ja kaynnisti autonsa. Sama toistui vuorella. Kolmannella kerralla, me heti ku se kysy jottai ni vastattiin YES! Ja pysattuu kaffeelle. Tati oli hirveen varovainen kuski, mut se paatti parkita aika riskisti. Jatti serpenttiinitielle, keskelle mutkaa autonsa sillai pualiks ajokaistalle, hatavilkut paalle. Kysy vaan ellulta: Is it ok? Johon ellu totes: I think it is ok. No siina sita sit oltii.

Saman naisen kans mentiin si via syamaan. Tilattiin siina ja se anto meil kasipyyhkeet. Ja viela toiset. Sanottiin, et ei me tarvita toisia. Sitten se sano vaan: Put in in your bag!. Me oltiin ajateltu, et me ollaan aika hamstereita, ku me otettiin kaikista hotelleista kaikki ilmanen mukaan, mutta luulen, etta me tavattiin kaltaisemme. Tatihan meinaan palautti simpukkakeittonsakin vaan saadakseen ilmasen jalkkarin. Tervetuloa Neihuntati Hamsterikerhoon!

Sat 23.7

Kiireella valmistettiin opetusta nuarteniltaan. No saatiin just lahes valmiiks, ja lahettiin Annelle ja Juhalle. So. Oltiin sia sillai hyvisa ajoin, joskus kakskyt vaille kuus (nuartenilta alko siis seiskalta). No Juha siina paisteli viala vohveleita, jotka muuten oli ihan sairaan hyvia. Mutta kello oli siis jottai pual seiska, kut lahettiin kohti Banqiaoo, josa nuartenillan oli. Niin siala oltii sit 18.55 ja meilla oli via valmisteltavaa. No alettii hommiin hirveella hookilla, tehokkaasti ja kiireesti. No turhaan kiirehrittiin, ku ekat nuaret tuli vasta 19.45, jolloi tapaa opetus alkaa. Oltii jakauruttu kahtia: Toisella pualla ellu ja kiinan kialen taitoset tyypit veti rattaa ja toisella pualla maa ja nuaret pelailtiin. No kukaa nuarista, ei kovasti puhunu enklantia joten siina sitten elekialella. Onneks ekana radan menny poika tuli si ja sen kans loyrettiin yhteinen kommunikaatiotapa. Ei seka oikee englantia puhunu, mut ees vaha. Se tulkkas si muille. Loppuhyvin kaikki hyvin.

Sun 24.7
Matka kohti Hsinchua voi alkaa. Maa ja ellu lahrettii kahrestaan kohti pikkusta paikkaa, koska meet oli buukattu sinne jumikseen. Saavuttii perille, ja meita vastasa piti olla Julie. Etittiin siina sitten naista, joka hakis meet. (Ei siis tiatty minkanakonen tai mittaa). No oltiin siina ihan pallohukasa. Hetken paasta lahes kaksmetrinen mias tuli kyssyy, et ollaaks me teija ja elina. Oltiin varmaan puusta puronneen nakosia, mut saatiin nyakatyks kuiteski. Se sano, vaan et aiti oottaa autosa. Lahrettii si seuraan sita ja siala autosa sit oli Julieaiti. No mentiin sinne kirkolle si. Jumiksesa meen piti kertoo keta me ollaa ja miks me ollaa. No siina si enklanniks jottai sonkotettii, ja lopulta maa rajaytin potin: "in 2010 We were in same curse" Tulkki katto hiuka, mutta luulen, etta han ihan tulkkas cursen coursena kuten oli tarkoituskin.

Sit paastiin via nuarten keskusteluryhmaa mukkaa, tai lahinna siita tuli meen tenttaustilanne. No keskustelun loppupualla ne kysy meilta jotenkin nain: Is there in Finland Sanacyla? Pyydettiin pari ripiittia ja sitten elina sano mulle, et ne varmaan puhuu synagogista ja maakin siina nyakkasin. Ellu oli just alkamasa kertoa synagogista, ku ne via hiukan selitti: sit maa tajusin: Hitto, ne puhuukin SANTA CLAUSISTA, eli joulupukista. Se vasta oliski ollu nastaa, jos oltas ruvettu synagogista puhuu, ku toiset puhu joulupukista. Tahan voi todeta ainoastaan, etta MAMMA MIA!


" Look at me now, will I ever learn?
I don't know how, but I suddenly lose control"
ABBA

Kuinka monta elamaa

Hups. Alkaa tapahtua.

Tue 19.7

Aamulla mentiin tutustuu AIDS-vauvojen lastenkotiin. Se tuntu tosi hyvalta ja toimivalta paikalta. Me mennaan sinne ens viikolla vapaaehtoseks. Se lammittaa sydanta ja sita odottaa oikee innolla. Se on varmaan semmosta konkreettista tyata, misa huamaa olevansa hyadyks.

Sitten mentiin paikalliseen kangasmarkettiin. Se oli taynna mita erivarisempia, kuvioisempia ja materiaalisia kankaita. Siala olis voinu eksya. Miatittii, jos teetettas ittelemme semmoset kiinalaiset puvut, mut sikku kysyttiin hintoja ni ei ennaa aateltukka. Eli kankas on kyl halpaa mut pianet kiinalaiset ossaa rahastaa, eli teko palkka olis sitten semmosen satasen verran. Eli ei vastaa kyl kayttomaaraa siina puvusa, joten no way.

Sitten paivan noloilu kohtaan, of course! Eli mentiin yhden seurakunnan lastentapahtumaan sivustaseuraajiks. Kattelin sia sit semmosta laatikkoa, ku ihmettelin mika se on. Niin, siina sitten Anne kysy pastorilta, ja kerto mulle. Maa siina sitten kyselin, et tiataaks pastori, et onks semmosia pianempia ja et mista niita sais. Kuuluu viis minuuttia ja skootteri kaynnistyy pihasa. Niin. Pastori lahti ihan kuulkaas ostamaan mulle ja ellulle semmoset lootat! Niin. Taala kulttuurisa on siis niin, et jos kehhuu toisen ommaa, tullee toiselle vahan ku pakko antaa se sille kehujalle. Ja ilmeisesti vaikkei kovasti kehuska, vaan ilmasee kiinnostuksena voi tulla sama tilanne. No nyt ollaan sit laatikon verran rikkaampia.

Wen 20.07

Aamulla Anne kysyi, etta tunnettiinko me se eilinen maan jaristys. Ai Mika Maanjaristys, kysyttiin maa ja ellu yhresta suusta. Eli ei siis tunnettu. Mut maa siis jarisi.

Aamulla kuunteluoppilaaks paikalliseen naistenpiiriin. Mika lappa. Siala istuu pastorikin, siis tosiaan Herra Pastori. Naisten piirisa. No viaraileva puhuja alottaa. Se kovasti kertoo, kuinka yli 60-v ei saa syara hunajaa ku siina on mehilaisen kakkaa. Ja sit et tomaattia ja porkkanaa ei saa syara tuareena vaan ne pittaa paistaa. Niin ja sitten se kerto et laakkeet on huanoja, mut et silla oli kivasti luannontuatteita messisa. Ja ne on hyvia. So, saatiinpa sitten kassilinen rohtoja mukaan. Yhdet autto pehmeeseen uneen, toiset toi energiaa, kolmannet helpotti pissavaivoihin ja neljannet ehka jotain valkaisevaa iholle. Luulempa etta hostellin henkilokunta saa ihan kivat pillerit..

Kaytiin syamasa porukalla aivan todella hyvaa ruakaa, harmi vaan et vaha kiireella. Sit lahettiinki jo kovaa vauhtia kohti vankilaa. Niin ensiks: ihan viaraasa kaupungisa taivotteena loytaa valkoinen pakettiauto, josa olis saksalainen lahetti (jota kukaan ei tuntenut). So sompailtiin siina ja ajettiin kaupunkia ristiin rastiin. Lopulta loyrettiin. Sit lahrettiinki vankilaan, suaraan vankilaan kulkematta lahtoruurun kautta.

Taa lahetti siis tekkee ulkomaalaisten vankilasa tyata niitten parisa, jokka puhhuu englantia. Suuremmaks osaks filippiinilaisten. Valilla on joku eurooppalainenkin. Lahetti kyselee kuulumisia, via enkunkialista matskua ja pitaa Raamattuhetken siina. Se oli tosi hianoo. Sinne oli tullu uus nainen just. Se oli ollu maasa luvatta ja joutunu vankilaa. Silla ei ollu yhtaan enkkua puhuvaa sen sellisa. Eika mittaa matskua mukana. Se sai sitten Raamatun ja muuta materiaalia. Juteltiin sen kanssa siina ja luettiin Raamattua. Se liikuttui ihan silmin nahden, kun joku hanen kanssaan jutteli ja oli tullut hanta katsomaan.

Sitten olikin matka miasten pualle. Siala oli ku joku nayttelyesine. Kaikki sai avoimesti tuijjottaa. Selan takana ja sivulla ja edesa, joka paikasta joku tuijotti ja korvan juuresa hurisi tuuletin. Yrita siina sitten keskittya juttelemaan niiden kanssa, kenen piti. Aika oli muutenkin rajallinen, ettei edes oikein ehtiny.

Viime paivat on monella tappaa ollu tosi koskettavia ja antaneet paljon. Ne on laittanu ajattelee vahan kaikkea. Ennen kaikkea sita, kuinka monella eri tavalla ja kuinka monesa eri paikasa Jumala toimii. Parhaiten on huamannu sen, etta homma toimii rakkaudesta.

"Jos antaisit itsellesi luvan nahda
Voisit sen nahda mita Jumala voi tehda
Sarjettyyn sydameen Han elaman antaa
Kadet lavistetyt heikkoa kantaa
Syntitaakka pois harteilta otetaan
Vapauteen Jeesus tuli vapauttamaan" Kaemo

Vapaata pudotusta

Tahan alkuun voisin todeta, mita viime tekstisa unohrin. Eli tavatiin muutama paikallinen, joille lahetit opetti englantia. Kysasin siina sitten, et kuinka kaua ne on opiskellu enklantia. Parin ripiitkysymyksen jalkee tytto naytti mulle sormilla 8. Maa siihen totesin et months? Tytto kattoo mua kummissaa ja vastaa etta years. Olispa maa voinu vajota alta.


Sat 16.7

Aamupalaksi ravitsevaa mahrollisimman valkosta leipaa ja hilloa. Huah! Tammosta next two weeks. Eipa se leipa ollu jarkyttavinta aamusa. Ellu kyssyy paikan omistajalta, et mista se on kotosin (Ellu ei tosian tianny sen olevan paikan boss, vaan luuli sita japsiks). Alkaa jaatava avautuminen ja kuvia latkyy poyralle ja tutuksi tulee huuto: "I am the streetfighter, ARHG!". Yritettaan siita liueta paikalta, toiseen poytaan. Ukko seuraa perasa. Pakottaa kaikki tyantekijat poyran aareen ja vaatii meita kertomaan suamesta ja ittestamme. No joka valliin se kuitenkin muisti mainita, et han on ollu streetfighter ja ARGH!! Koko hostellin vaki oli hiukan et argh. No lahrettii aika vikkelaa ja ku tultii takas, meilta tuli muut pyytaan anteeks ukon kaytosta. Vissiin jonkin sorttinen kaappijuappo.

Meilla oli nuartenilta vastuusa. Aiheena oli Kutsumus. Lahrettii sita si kasittelee Joonan tarinan kautta. Meni ihan hyvin, oltiinha me nahty monta tuntia vaivaa siihe. Sit oltii valmistauduttu suamenkialella ( tulkin valityksella) kertoo nuarille meen omasta elamasta. No kaks minuutti ennen ku sen piti alkaa meille torettiinkin, et enkuks olis iha hirvee hyva. Huah! Siina sita oltii. Liamesa. Ilmeisesti meni kuitenki iha ookoo, ku pastori kuivas liikuttuneena silmiaan. Lahjaks saatiin ihanat vaaleenpunaset paidat. Harmi vaan et ne on jotain kolmekokkoo liian isoja. Kaikki muut taala on pianta, mut lahjapairat oli jaatavan kokoset.


Sun 17.7

Yllari, tannaa ei ollu aamupalaksi ku hilloa. Leivat oli loppu.

Taifuunia odotettiin saapuvaksi. Se onneksi kuitenkin sivuutti Taiwanin. No satteet se kuitenkin toi tanne. Viikon on satanu ja sita on taas luvassa toinen samanmoine. Lahrettii kuitenki metrolla Jumikseen. Siinahan se. Ruakailu jumiksen jalkeen toi taas yllatyksia. Ellu oli vissii viimeks sotkenu niin paljo, et meille molemmille tuatii lusikat. Enaa ei puikkoja. Vain lusikat. Ihmetyksesta selvittyamme, siina sitten katottiin, et onpas herkullisen nakosia siania. Ei ihan ehritty ottaa (onneks). Ne olikin mustia ankan munia. yak!

Illalla saatiin kutsu kalaretkelle Keelungiin. Yei. Tarkotus oli siis saada kokeilla verkostamista, yks iso verkko viatas merelle ja paalle kakskyt ihmista kiskos sita sitten rannalta takas. Autosa matkalla, Ellu yht akkia huamaa: Kella hei se verkko on? Onkai se mukana?. Niin. Se varmaan on jossain kasilaukusa tai jottain. Tosin emmaaka yhtaan sen paremmin vetany: Totesin et toi mias sya kaikki kalojen ruuat, ku se mutusteli leipaa. Niin.. Jostai leivan muruista on varmaan valtameresa paljon hyatya..

No siina sitten reipas tunti koroteltiin Keelungiin. JA kas. Perille tultuamme setat huamas, et aallokko onkin liian kova. Lappa. Eipa kellaa tullu Taipeisa mialee soittaa, et onks aallot millaset. Otettiin siina sitten kuvia ja lahrettiin takas.

Mon 18.7

Vappaa paiva! Nukuttii pitkaa ja kaytiin paikallisten kasityomarketisa. Oli kaikkia hianoja juttuja. Sit poikettii ostaa ruakaa ja kauppaa juamaa. No maa siina sitten kattelin toiseen suuntaan ja kysyin ellulta: What do you want to drink? Lankkarimies viaresani hiukan kattoi ja hymyili. No just niin! Aikamoista.

Mita sita hyvaa piisia selittaa, taa tiivistaa tunnelman aika hyvin!

"Kello kulkee liian hiljaa ehkä patterit ovat melkein loppuneet
Joku lähti liian aikaisin juhlat olisivat vielä kauan jatkuneet
Sivua on aina helppo kääntää vaikeaa on sille uutta kirjoittaa
Joo ja sataa taas, kaatamalla vaan eikä se haittaa ollenkaan"
Apulanta

Matkalaulu

Mon 11.7

Aika luavuttaa hotelli. Matka kohti vuaristoa voi alkaa. Mutta HUPS, mullapa ei ookaan pyyhetta ja majapaikasta ei tiatoo. Oltii hiukan haisteltu taala kauppojen aukioloa ja se oli kovin myahasta (suurin osa aukee vasta kybalta, mut on ne sit toisaalta aukiki kymppiin tai jopa yhteentoista). No paatimpa sitten kysaista hotellin enklantia puhuvalta tatilta, et oisko joku kauppa jo auki, etta pyyhetta tarvisin. Tati miatti hetken, haki pari pyyhetta ja antoi ne "my seacret gift for you".
Sama tati saatto meet alas ja sanoi mongertaen " wish some day you come back". Maa siina vasyneena kuulin vahan vaarin ( kuulin etta han sanoi Which day you come back), ja kysyin This hotel or taipei? Tati hymyily vaan ja sanoi Both. Maa vastaan vaan et Friday. Ellu repee.

Matka oli pitka ja kuuma. Valilla pysahdyttiin syamaan kiinalaisittain pyarivan poydan aareen. Siina piti sit maistella karvasta melonia ja muita kummallisuuksi. Sitten olikin edesa via matka itse vuarelle. Oli sumuista. Noustiin aika matka. Hotelli oli positiivinen yllatys. Ja me molemmat saatiin omat doublebedit, jei! Tehtiin muutama pitka vaellus vesiputouksille, josa me innostuttiin ottamaan monenlaista kuvaa.. Olin niin kauniit maisemat, etta ihan henkisalpautu. Illalla oliki vuarosa taas sitten pyarivan poydan illallinen. Ja taas piti maistella. Siansorkkakin tungettiin naaman eteen ja pakko se oli maistaa. Eipa ollu herkullista. Tutustutiin illallisen lomasa meen tuleviin tyatovereihin. Osa puhu englantia, osa ei.

Rakas paivakirja tanaan sattui yks nolo juttu, mut ei mulle vaan.. (No jaakoon se salaisuudeksi)

Yolla sitten alkoikin otokanmetsastys ja muut huvit meijan hotellihuaneesa. Go Ellu!

Tue 12.7
Aamupalaksi Nuudeleita, hei kinukit kamoon. Ei niita kuulu aamulla syada. No taas vaellettiin ja kuvat goes wilder. No sitten olikin meijan aika lahtea alas vuaristosta, kohti etelaa. No matkalla alko sattaa nii julmetusti, ettei nahny metria etteensa. Se olikin ihan tosi turvallista vettaa semmosella saalla serpenttiini tiata. No varjelusta oli matkalla ja selvittiin. Mutta olihan se vanka tunne, ku salama iskee viareen ja jyristaa niin maan perusteellisesti. Sade kesti monta tuntia, ojat tulvi ja tiat oli veden peitosa. Anne rupes puhuu, et joskohan ois taifuuni tulosa.. Paastiin sitten Taychongiin (kirjotettaankoha noin?) ja sialta luatijunan kyytiin. Semmosta 300km tunnisa posotettiin sitten etelaan. Sialakin satoi.

Hotelliin loydettiin ja se oli lux, siis tosi hiano. Oli oma jaquzzi ja kaikkee. Anne sit avas teeveen ja eikohan sia kerrottu, etta taifuuni on tulosa. Se on via kaukana merella, mutta on tulosa taiwania kohti. Odotettavisa koko vuaden suurin taifuuni. Ennustettiin, et sunnuntaiksi olis tulosa tanne pai. Sita odotellesa.

Wen. 13.7

Ensimmainen leiri edesa. Meilla oli luvasa suamen esittelya, askartelua ja leikkeja. Taala lapset lakkaa leikkimasta tyyliin tarhasa. Se on outoa, kyl lapsen (ja vahan vanhemmankin) kuuluu saada leikkia. No ehka taa leikkimattomyys selittaa sitten seuraavan. Oli naytelma, jonka leirinvetajat esitti. Siina sitten kaikki mahdolliset aikuiset halus paasta mukaan. Nelja aikuista pukeutu kukiks, eika niilla ollu ees mittaa roolia. Seisoa ponottivat vaan siina. Kuten meilla lapset tarhassa. Kannattasko ehka miattia, et pitasko lasten antaa leikkia, eika vaan yrittaa saada tuloksellisuutta koko ajan.

No paatettiin hiuka via valmistella meija esitysta. Avattiin heijan koneella powerpointti esitys Suamesta. Paatettii hiuka lisata siihe kuvia. Ellu ehrotti, et jos heitettas siihe kuva mustastamakkarasta. No maa sitten googletan kuvaa ja sitku yritan kopioda sita, ni enhan maa ymmarra niita kiinanmongerruksia. No kokeilen siita sitten jarjestyksesa kaikkia. Lopulta kopionti onnistuu. Siina sitten valmisteltiin lisaa. Leirinvetaja, arvokas vanhempi naisihminen tulee siihen meijan taakse kyssyy, et onks kaikki ookoo. Saatiin se sitten just valmiiksi. Suljen ihan rauhas powerpointin ja tadaa! Taustakuvaksi levahtaa mustatmakkarat. Vanhempi naisihminen toljottaa suu auki. Maa repeen, Ellu repee ja Anne repee. So long. Maa mongerran vaan englanniksi, et emmaa ossaa vaihtaa sita kiinan kialella. No se jai siihen sitten. Kunnes yks tati sen laitto pois. Mut eipa ollu riamulla rajjaa.

Lasten kans meni hyvin. Kuuntelivat suamiesitysta, tykkasivat lapsysta ja karvapallojen teosta. Taalla ei myaskaan lapset askartele, paitsi jos ihan harrastaa sita. Eli kadentaidot oli hyva juttu.

Paiva pulkasa ja kohti Fanglioaa. Siala, merenranta kylasa, asuu Carola ja Lars, lahetit. Sinne yaks. Yolla meri raivosi, aallot oli ihan hullun korkeita, mut lopulta nukahrettiin.


Fri 15.7

nyt ollaan tultu takas Taipeihin. Pitas alkaa miattii omaa kutsumustaan ja sita miks on taalla. Haluavat kuulla siita lauantain nuartenillasa. Taalla sattuu ja taphtuu paljon. Sisallakin tapahtuu jotain. Sita miattii kovasti, et mika on se mun torellinen tehtava ja paikka. Annanko ittestani tarpeeks tyassani. Onko jotain muutakin? No onneksi voi luattaa, siihen etta on joku joka johdattaa ja varjelee. Ja aikaa myaten nayttaa sen, mika on parasta. Vaikka sita itte kulkis vaaraan suuntaan, niin onneksi nekin voidaan kaantaa voitoksi.

Eipa tanaan muuta ku, 1) Ellu ylitti tiata pain punasia pahimpaa ruuhka-aikaan, 2)Pelastyttiin ukkosta niin, et paettiin sita Donkin Donutsiin ja paikalliset nauro 3) Kannykkaani saa ladattua vain lahettien asunnoisa, so weirrd. 4) Selattuani kannykkaa, pikkuisen kummityttoni Meean kuva pompahti ruudulle. Han toivotti minulle hyvaa syntymapaivaa. Hassua. Eihan siita syntymapaivasta olekaan kuin pualivuotta. Mutta se oli kiva tervehdys suamesta, vaikkei se ollukka ihan ajankohtanen :)

Taifuunia odotellesa, kiitan ja kuittaan. Ja via totean. Talla viikolla, ei niin kovasti oo sattunu mittaa noloo tai hauskaa, koska mee on pitany pittaa turvat kii ja esittaa asillisia.
"Avaan ikkunan, hengitan sisaan maisemaa niin taydellista etta pelottaa"

Holmo rakkaus

Kylla se rakkaus saa ihmiset tekemaan holmoja. Maakin taalla oon, toisella pualen maapalloo. Holmoa tai hienoa. Nyt ollaan sitten saatu alottaa se minka vuaks tanne oikeesti tultiin. Sunnuntaina meen piti nahra meen ohjaajat kello 16. metropysakilla, misa ei oltu koskaa oltu. Mentiin sinne sitte ja yllattae tuliki messagee, et ne on myahasa (niin ja me siis oltii ajoisa). Odotettii. Odotettii. Odotettii: Kaks tuntia. No siina sitten saatiin ohjelmat kasiimme. Luvasa on monen monta lastenleiria, englannin tunteja, huumetyahan tutustumista, nuarten leiri, nuarteniltaa ja paljon muuta.

No siina se ilta sitten kulu. Jutellesa ja ihmetellesa. Kunnes tajuttiin, et vois menna kattoo nuarteniltaan nuaria, joille me se ilta pidetaan hamasa tulevaisuudesa. Sinne siis.

Siala sitten esittaydyttiin: " Hi, My name is Teija. I am 23 years old and I work in youthworkleader in congrication."
Tahan anne, ohjaajamme, lisaa "and she is married." Paikallinen pastori oli iha aimankakena.
Joku nuarista sitte uskalsi avata suunsa: "Why do you get married so early?"
Maa vastaan: " I met the right guy.." Pastori repeaa.
Sitten maa vaan jatkan: " But we have dating about six years before get married". Pastorin suu loksahtaa auki, ja pappa melkei putoaa tualiltaan ja rupeaa sonkottamaan jotain. Nuaret taputtavat. Holmo rakkaus.

Pastorin kootut jatkuvat. Pastorska alkaa tuijottaan mun tukkaa. Huamatkaa ystavat hyvat, maa olen brunette (jos ette via tianny) ja matkaseurueeni Ellu on BLONDI. Joo, mutta siis mun tukka heratti kummastusta.
Pastorska kyssyy: " Are you hair really black?"
Maa vastaan: "actually my hair is brown." pastori meinaa tulla ihan tunkeen naamansa mun tukkaan et uskoo. holmoa.

ellu kaski　mun olla　hiljaa, ettapastorska,　suloinen vanha padre ei saisi　sydaria jarkytyksesta. Usein se　hiljaakaskija　oon ollut　maa. Ellu nimittain on ollut vaudisa. Alla muutama esimerkki (jos kaiken kertos ni loppus tila ja aika)
1. Koneesa, kun tanne lensimme, ellu rupes viuhkalla viilentaan itteensa. Viaresa oleva vinosilma sanoi, etta tua on perin kiinalainen juttu, hanelle jo tuttu. Ellu siihen rupes pittaa viuhkan markkinointipuhetta: tosi kateva, menee pieneen tilaan ja sille.

2.Sikavasyneina Hotellille saavuttuamme Ellu rupes kertoon hotellitatille, joka puhu huanoingliish, kuinka pitkan matkan olimme tulleet bussilla lentokentalta Taipeihin ja sialta taksilla Hotellille. Niin. Taipeissa asuva paikkallinenhan ei millaa ois osannu arvata matkaa paarautatieasemmalta Hotellille..

3. Etsiessamme uutta Hotellia Ellua miatitytti taifuunit, joista olemme lukeneet. Paadyimme HOLO FAMILYＨＯＵＳＥＥＮ　(johon muuten majotumme loppukuuks)．Sia oli toisa mukava tytto，joka puhu suht hyvvaa englantia．　Ellu paatti kysella hanelta taifuuneista yleisesti, josta olemme lukeneet．　Jotenki tyttorukka jai kuitenkin opletukseen, etta Taifuuni olis tulosa nyt. Poor litlle girl.


Tanaan on ollu mukava paiva. Oltii jumiksessa ja shoppailulla. Ostin sikakivan tai siis oikeestaan apinakivan paidan. (Yritan juliska loytaa takas sin kauppaa, saki varmaa tykkaisit) Kivaa oli, paitsi et maa sain taas jarkyttaa ihmisia. Kerroin, et pelaan futista, niin morjes. Suut loksahti. Ja mun hiukset, ne keras taas katseita ja kehuja. On se kommeeta olla brune!　

Muuten taal on ihan jees, mut naa ihmiset on taala jottai miniatyyreja. Ei naitten uikkarit mahru hyvinsyaneelle lankkarille paalle. Siis en ihmettelis jos ne ei mahtus mulle, mutku ei Ellullekka. Huoh!


Joo. Huamena vuaristoon, sit leireilemaan. Kaikki hyvin, kuhan muistaa vaan arvostaa sita mita on.　


"Naisella on kaikkea, hyvat miehet ja rahaa.
Usein se unohtuu, vaikkei se tarkoita pahaa."
SMG

Maailman toisella puolen.

No niin. Ny o matkustettu pyareet 40 tuntia ja pyaritty sangysa 2 yata. Tai oikeemmin ravattu heittamasa kuupallisia vuaron perraan. Mut nyt sita tosiaan ollaan taalla, maailman toisella pualen.

Matkalla
Lentokoneesa meijan viareen joutu kinukkipoika. Me siina tarjottiin sille salmiakkia, mut poikaparka ei ymmartanyt sen hianoutta vaan totesi sen olevan kuin laaketta. Vastapalvelukseks se opetti meille puikoillasyamista. Eika sen paljo menny ees hermot, ku meen suamalaisten tonkkosormet ei taipunu sen haluamaan asentoon. Rohonauru vaan kantautu aina konneen toiseen paahan. Kylla siina stuerttiki hiuka hymya heitti, ku meikalaiset yrittaa.. Helsingista Damin ja Shangahain kautta saavuttiin sitten Taipeihin.


Paiva 1
Lentokentalta selvisimme kuin ihmeen kaupalla ilman mutkia Hotellille. Huane oli ihan ok, mita ny vaha homeesa. Sia sitten ei juuri puhuttukka englantia tai muutakaan ymmarrettavaa kialta. Mentiin aikasi nukkuun, mut kolmen aikaan yalla omistajat paatti jarjestaa diskon, tosin musana toimi Vivaldi ja Mozart. Eipa nukuttu enaa. Lahrin siina sitten unenpopporoisena, tukka pystysa hakkee vetta kaytavalta. Joku siina sitten mulle meuhkaa (ihme kylla englannilla), etta misa on mun lapsykkaat. Siina sitten selittelin mita omiani. (Omien selittely on meille aika yleista taalla, kunnes me tajutaan et hitto, eiha ne tajunnu sanaaka). Sitten takas nukkuun.


Paiva 2
Paatettiin lahtea haistelemaan ymparistoa. Hotellin tati, se joka hiuka englantii vaantaa, sanoi lahtiessamme niin iloisesti: Girls, You gonna burn ja naurahti mennessaan. Kuljeskelimme ja lopulta saavuimme paikalliseen Cittariin. Kallista. Kaikkia tarvikkeita myydaan vaan jattikoossa. Vai milta kuulostaa 1000ml purkki Dovea? Outoa.

Ruaka on halpaa mut muut ei. Ostettiin takeaway riisit lisukkeineen (yhteensa 1 e)ja suunnattiin takas hotelliin. Siala sit kuluki paiva ihan horroksesa. Mutta illalla tuli taas nalka. Oltii huamattu lahella hotellia kiva ravinteli. Sinne siis. Toivat meille kiinankialiset listat. Ei paljo naurattanu. Sit pyyrettiin enkun kialista, ni tuatiin puhelin. Siala oli joku seta joka puhu auttavaa englantia. Yritettiin kertoa etta ei mitaan outoa ruakaa, vaan tavallista. Se kysy halutaanko me kanan jalkoja (ei siis koipia vaan niita jalkoja). EI! No lopulta yritimme, josko chickenfriedrice ois tuttu ruaka. Seta ymmarsi ja kertoi ravintolaan mita haluamme. Eipa siina mittaa. Lopulta vaan tajusimme olevamme Japanilaisesa ravintolasa, ku misokeitto tuli etteen. Kivasti olimme sielta tilanneet kiinalaista ruakaa. Go girls! Mut eipahan palettu! Tullesamme via kysaisimme konetta lainaan, kun emanta oli luvannut. Mongersi siina ystavalleen kiinaa ja totesi sitten meille, etta kone on lainasa ystavalla. Ystava on ottanut pari kaljaa eika voi pyarailla sita tuamaan. No eipa siina, naurua piratellen lahrimme paikalta.


Paiva 3
Operaatio internetin etsiminen jatkui. Kyselimme ihmisilta. Ne ketka puhuivat englantia, eivat tienneet. Useimmat eivat puhuneet. Paatimme keskustaan lahtea, josko siala. No perus, oltiin hiukan katottu Hotellin sijainti vaarin, ku ei ne osannu sita laittaa kartalle, ja kaveltiin nelisen kilsaa turhaan, 40 asteen kuumuuresa! No murhe pois. Keskustaan loyrettiin ja pariin ostoskeskukseen. Ja riisihattuvillitys iski! Mutta nettia ei loyretty. Kunnes ihan vahingosa, tanne hamyiseen lualaan paaryttiin. Jei! Liikenne taala on ihmeen jarjestaytynytta, jos vertaa vaikka Intiaan. Taalla sentaan on saannot, joita nouratetaan. No eikohan taa tasta. Jos vaan ymmartas tata englantia. Mut kiva paiva. Ollaan oltu truelankkareita: ensin Big Macit ja sitten starbucksiin. Mut turisteilu loppuu huamena, sit alkaa tyat. Tarkotus olis sunnuntaina tutustua nuariin, maanantaina suunnata vuaristoon ja keskiviikkona etelaan. So Long!

"Isa olen taalla maailman toisella puolen
ja laulan pappadaduda pa duda dapa

Aiti ala pelkaa kylla pidan itsesta huolen
ja laulan pappadaduda pa duda dapa"
Haloo Helsinki

Kaksi tavallista kättä.

Mää kattelen mun käsiä. Ne on iha tavalliset. Ne on tehty auttamaan. Liian usein niitä kuitenkin käyttää toisin ja unohtaa sen auttamisen. Huamaa auttavansa vaan itteensä. Aina joskus sitä huamaa tsemppaavansa ja yrittävänsä. Onkohan nyt taas sellane aika? Pian pitäs olla matkalla toiselle pualelle maailmaa auttamaan muita. Onnistuukohan se näillä käsillä?

Siitä, kun lähti tyhjää täynnä Intiaan alkaa oleen kolme vuatta. Siällä sitä ehkä teki jotain, mistä oli apua muillekin. Kun siältä kurjuuresta palas tähän yltäkylläiseen maahan, unohti taas äkkisälteen kaiken sen mitä siälä ittelleen lupas. Kurja ihminen ku on.

Nyt sitä sit on vastannu kutsuun Kyllä ja ens viikolla suuntana Taiwan. Olo on aika sama, ku Intiaan mennesä. Päälimmäisenä ajatus siitä, kuinka voimaton on. Mutta onni onkin siinä, että tekemiseni ei olekaan näissä käsissä vaan paljo suuremmisa. Pääsä on soinu viime päivinä Pekka Simojoen laulu, joka on lohrullinen. Vaikka omat kädet on ihan tavalliset, voi Jumala ottaa ne omaan käyttöönsä. Ihan tavallisilla käsillä voi saara paljon aikaan, kunhan tyänantaja on oikea.

"Kaksi tavallista kättä Jeesus työhön lähettää.
Kuinka paljon tekemättä ilman niitä täällä jää?
Kaksi tavallista jalkaa Hän voi ottaa jaloikseen.
Niillä taivasmatka alkaa joka aamu uudelleen."
P.Simojoki