Maailman toisella puolen.

No niin. Ny o matkustettu pyareet 40 tuntia ja pyaritty sangysa 2 yata. Tai oikeemmin ravattu heittamasa kuupallisia vuaron perraan. Mut nyt sita tosiaan ollaan taalla, maailman toisella pualen.

Matkalla
Lentokoneesa meijan viareen joutu kinukkipoika. Me siina tarjottiin sille salmiakkia, mut poikaparka ei ymmartanyt sen hianoutta vaan totesi sen olevan kuin laaketta. Vastapalvelukseks se opetti meille puikoillasyamista. Eika sen paljo menny ees hermot, ku meen suamalaisten tonkkosormet ei taipunu sen haluamaan asentoon. Rohonauru vaan kantautu aina konneen toiseen paahan. Kylla siina stuerttiki hiuka hymya heitti, ku meikalaiset yrittaa.. Helsingista Damin ja Shangahain kautta saavuttiin sitten Taipeihin.


Paiva 1
Lentokentalta selvisimme kuin ihmeen kaupalla ilman mutkia Hotellille. Huane oli ihan ok, mita ny vaha homeesa. Sia sitten ei juuri puhuttukka englantia tai muutakaan ymmarrettavaa kialta. Mentiin aikasi nukkuun, mut kolmen aikaan yalla omistajat paatti jarjestaa diskon, tosin musana toimi Vivaldi ja Mozart. Eipa nukuttu enaa. Lahrin siina sitten unenpopporoisena, tukka pystysa hakkee vetta kaytavalta. Joku siina sitten mulle meuhkaa (ihme kylla englannilla), etta misa on mun lapsykkaat. Siina sitten selittelin mita omiani. (Omien selittely on meille aika yleista taalla, kunnes me tajutaan et hitto, eiha ne tajunnu sanaaka). Sitten takas nukkuun.


Paiva 2
Paatettiin lahtea haistelemaan ymparistoa. Hotellin tati, se joka hiuka englantii vaantaa, sanoi lahtiessamme niin iloisesti: Girls, You gonna burn ja naurahti mennessaan. Kuljeskelimme ja lopulta saavuimme paikalliseen Cittariin. Kallista. Kaikkia tarvikkeita myydaan vaan jattikoossa. Vai milta kuulostaa 1000ml purkki Dovea? Outoa.

Ruaka on halpaa mut muut ei. Ostettiin takeaway riisit lisukkeineen (yhteensa 1 e)ja suunnattiin takas hotelliin. Siala sit kuluki paiva ihan horroksesa. Mutta illalla tuli taas nalka. Oltii huamattu lahella hotellia kiva ravinteli. Sinne siis. Toivat meille kiinankialiset listat. Ei paljo naurattanu. Sit pyyrettiin enkun kialista, ni tuatiin puhelin. Siala oli joku seta joka puhu auttavaa englantia. Yritettiin kertoa etta ei mitaan outoa ruakaa, vaan tavallista. Se kysy halutaanko me kanan jalkoja (ei siis koipia vaan niita jalkoja). EI! No lopulta yritimme, josko chickenfriedrice ois tuttu ruaka. Seta ymmarsi ja kertoi ravintolaan mita haluamme. Eipa siina mittaa. Lopulta vaan tajusimme olevamme Japanilaisesa ravintolasa, ku misokeitto tuli etteen. Kivasti olimme sielta tilanneet kiinalaista ruakaa. Go girls! Mut eipahan palettu! Tullesamme via kysaisimme konetta lainaan, kun emanta oli luvannut. Mongersi siina ystavalleen kiinaa ja totesi sitten meille, etta kone on lainasa ystavalla. Ystava on ottanut pari kaljaa eika voi pyarailla sita tuamaan. No eipa siina, naurua piratellen lahrimme paikalta.


Paiva 3
Operaatio internetin etsiminen jatkui. Kyselimme ihmisilta. Ne ketka puhuivat englantia, eivat tienneet. Useimmat eivat puhuneet. Paatimme keskustaan lahtea, josko siala. No perus, oltiin hiukan katottu Hotellin sijainti vaarin, ku ei ne osannu sita laittaa kartalle, ja kaveltiin nelisen kilsaa turhaan, 40 asteen kuumuuresa! No murhe pois. Keskustaan loyrettiin ja pariin ostoskeskukseen. Ja riisihattuvillitys iski! Mutta nettia ei loyretty. Kunnes ihan vahingosa, tanne hamyiseen lualaan paaryttiin. Jei! Liikenne taala on ihmeen jarjestaytynytta, jos vertaa vaikka Intiaan. Taalla sentaan on saannot, joita nouratetaan. No eikohan taa tasta. Jos vaan ymmartas tata englantia. Mut kiva paiva. Ollaan oltu truelankkareita: ensin Big Macit ja sitten starbucksiin. Mut turisteilu loppuu huamena, sit alkaa tyat. Tarkotus olis sunnuntaina tutustua nuariin, maanantaina suunnata vuaristoon ja keskiviikkona etelaan. So Long!

"Isa olen taalla maailman toisella puolen
ja laulan pappadaduda pa duda dapa

Aiti ala pelkaa kylla pidan itsesta huolen
ja laulan pappadaduda pa duda dapa"
Haloo Helsinki