Vapaata pudotusta

Tahan alkuun voisin todeta, mita viime tekstisa unohrin. Eli tavatiin muutama paikallinen, joille lahetit opetti englantia. Kysasin siina sitten, et kuinka kaua ne on opiskellu enklantia. Parin ripiitkysymyksen jalkee tytto naytti mulle sormilla 8. Maa siihen totesin et months? Tytto kattoo mua kummissaa ja vastaa etta years. Olispa maa voinu vajota alta.


Sat 16.7

Aamupalaksi ravitsevaa mahrollisimman valkosta leipaa ja hilloa. Huah! Tammosta next two weeks. Eipa se leipa ollu jarkyttavinta aamusa. Ellu kyssyy paikan omistajalta, et mista se on kotosin (Ellu ei tosian tianny sen olevan paikan boss, vaan luuli sita japsiks). Alkaa jaatava avautuminen ja kuvia latkyy poyralle ja tutuksi tulee huuto: "I am the streetfighter, ARHG!". Yritettaan siita liueta paikalta, toiseen poytaan. Ukko seuraa perasa. Pakottaa kaikki tyantekijat poyran aareen ja vaatii meita kertomaan suamesta ja ittestamme. No joka valliin se kuitenkin muisti mainita, et han on ollu streetfighter ja ARGH!! Koko hostellin vaki oli hiukan et argh. No lahrettii aika vikkelaa ja ku tultii takas, meilta tuli muut pyytaan anteeks ukon kaytosta. Vissiin jonkin sorttinen kaappijuappo.

Meilla oli nuartenilta vastuusa. Aiheena oli Kutsumus. Lahrettii sita si kasittelee Joonan tarinan kautta. Meni ihan hyvin, oltiinha me nahty monta tuntia vaivaa siihe. Sit oltii valmistauduttu suamenkialella ( tulkin valityksella) kertoo nuarille meen omasta elamasta. No kaks minuutti ennen ku sen piti alkaa meille torettiinkin, et enkuks olis iha hirvee hyva. Huah! Siina sita oltii. Liamesa. Ilmeisesti meni kuitenki iha ookoo, ku pastori kuivas liikuttuneena silmiaan. Lahjaks saatiin ihanat vaaleenpunaset paidat. Harmi vaan et ne on jotain kolmekokkoo liian isoja. Kaikki muut taala on pianta, mut lahjapairat oli jaatavan kokoset.


Sun 17.7

Yllari, tannaa ei ollu aamupalaksi ku hilloa. Leivat oli loppu.

Taifuunia odotettiin saapuvaksi. Se onneksi kuitenkin sivuutti Taiwanin. No satteet se kuitenkin toi tanne. Viikon on satanu ja sita on taas luvassa toinen samanmoine. Lahrettii kuitenki metrolla Jumikseen. Siinahan se. Ruakailu jumiksen jalkeen toi taas yllatyksia. Ellu oli vissii viimeks sotkenu niin paljo, et meille molemmille tuatii lusikat. Enaa ei puikkoja. Vain lusikat. Ihmetyksesta selvittyamme, siina sitten katottiin, et onpas herkullisen nakosia siania. Ei ihan ehritty ottaa (onneks). Ne olikin mustia ankan munia. yak!

Illalla saatiin kutsu kalaretkelle Keelungiin. Yei. Tarkotus oli siis saada kokeilla verkostamista, yks iso verkko viatas merelle ja paalle kakskyt ihmista kiskos sita sitten rannalta takas. Autosa matkalla, Ellu yht akkia huamaa: Kella hei se verkko on? Onkai se mukana?. Niin. Se varmaan on jossain kasilaukusa tai jottain. Tosin emmaaka yhtaan sen paremmin vetany: Totesin et toi mias sya kaikki kalojen ruuat, ku se mutusteli leipaa. Niin.. Jostai leivan muruista on varmaan valtameresa paljon hyatya..

No siina sitten reipas tunti koroteltiin Keelungiin. JA kas. Perille tultuamme setat huamas, et aallokko onkin liian kova. Lappa. Eipa kellaa tullu Taipeisa mialee soittaa, et onks aallot millaset. Otettiin siina sitten kuvia ja lahrettiin takas.

Mon 18.7

Vappaa paiva! Nukuttii pitkaa ja kaytiin paikallisten kasityomarketisa. Oli kaikkia hianoja juttuja. Sit poikettii ostaa ruakaa ja kauppaa juamaa. No maa siina sitten kattelin toiseen suuntaan ja kysyin ellulta: What do you want to drink? Lankkarimies viaresani hiukan kattoi ja hymyili. No just niin! Aikamoista.

Mita sita hyvaa piisia selittaa, taa tiivistaa tunnelman aika hyvin!

"Kello kulkee liian hiljaa ehkä patterit ovat melkein loppuneet
Joku lähti liian aikaisin juhlat olisivat vielä kauan jatkuneet
Sivua on aina helppo kääntää vaikeaa on sille uutta kirjoittaa
Joo ja sataa taas, kaatamalla vaan eikä se haittaa ollenkaan"
Apulanta