Matkalaulu

Mon 11.7

Aika luavuttaa hotelli. Matka kohti vuaristoa voi alkaa. Mutta HUPS, mullapa ei ookaan pyyhetta ja majapaikasta ei tiatoo. Oltii hiukan haisteltu taala kauppojen aukioloa ja se oli kovin myahasta (suurin osa aukee vasta kybalta, mut on ne sit toisaalta aukiki kymppiin tai jopa yhteentoista). No paatimpa sitten kysaista hotellin enklantia puhuvalta tatilta, et oisko joku kauppa jo auki, etta pyyhetta tarvisin. Tati miatti hetken, haki pari pyyhetta ja antoi ne "my seacret gift for you".
Sama tati saatto meet alas ja sanoi mongertaen " wish some day you come back". Maa siina vasyneena kuulin vahan vaarin ( kuulin etta han sanoi Which day you come back), ja kysyin This hotel or taipei? Tati hymyily vaan ja sanoi Both. Maa vastaan vaan et Friday. Ellu repee.

Matka oli pitka ja kuuma. Valilla pysahdyttiin syamaan kiinalaisittain pyarivan poydan aareen. Siina piti sit maistella karvasta melonia ja muita kummallisuuksi. Sitten olikin edesa via matka itse vuarelle. Oli sumuista. Noustiin aika matka. Hotelli oli positiivinen yllatys. Ja me molemmat saatiin omat doublebedit, jei! Tehtiin muutama pitka vaellus vesiputouksille, josa me innostuttiin ottamaan monenlaista kuvaa.. Olin niin kauniit maisemat, etta ihan henkisalpautu. Illalla oliki vuarosa taas sitten pyarivan poydan illallinen. Ja taas piti maistella. Siansorkkakin tungettiin naaman eteen ja pakko se oli maistaa. Eipa ollu herkullista. Tutustutiin illallisen lomasa meen tuleviin tyatovereihin. Osa puhu englantia, osa ei.

Rakas paivakirja tanaan sattui yks nolo juttu, mut ei mulle vaan.. (No jaakoon se salaisuudeksi)

Yolla sitten alkoikin otokanmetsastys ja muut huvit meijan hotellihuaneesa. Go Ellu!

Tue 12.7
Aamupalaksi Nuudeleita, hei kinukit kamoon. Ei niita kuulu aamulla syada. No taas vaellettiin ja kuvat goes wilder. No sitten olikin meijan aika lahtea alas vuaristosta, kohti etelaa. No matkalla alko sattaa nii julmetusti, ettei nahny metria etteensa. Se olikin ihan tosi turvallista vettaa semmosella saalla serpenttiini tiata. No varjelusta oli matkalla ja selvittiin. Mutta olihan se vanka tunne, ku salama iskee viareen ja jyristaa niin maan perusteellisesti. Sade kesti monta tuntia, ojat tulvi ja tiat oli veden peitosa. Anne rupes puhuu, et joskohan ois taifuuni tulosa.. Paastiin sitten Taychongiin (kirjotettaankoha noin?) ja sialta luatijunan kyytiin. Semmosta 300km tunnisa posotettiin sitten etelaan. Sialakin satoi.

Hotelliin loydettiin ja se oli lux, siis tosi hiano. Oli oma jaquzzi ja kaikkee. Anne sit avas teeveen ja eikohan sia kerrottu, etta taifuuni on tulosa. Se on via kaukana merella, mutta on tulosa taiwania kohti. Odotettavisa koko vuaden suurin taifuuni. Ennustettiin, et sunnuntaiksi olis tulosa tanne pai. Sita odotellesa.

Wen. 13.7

Ensimmainen leiri edesa. Meilla oli luvasa suamen esittelya, askartelua ja leikkeja. Taala lapset lakkaa leikkimasta tyyliin tarhasa. Se on outoa, kyl lapsen (ja vahan vanhemmankin) kuuluu saada leikkia. No ehka taa leikkimattomyys selittaa sitten seuraavan. Oli naytelma, jonka leirinvetajat esitti. Siina sitten kaikki mahdolliset aikuiset halus paasta mukaan. Nelja aikuista pukeutu kukiks, eika niilla ollu ees mittaa roolia. Seisoa ponottivat vaan siina. Kuten meilla lapset tarhassa. Kannattasko ehka miattia, et pitasko lasten antaa leikkia, eika vaan yrittaa saada tuloksellisuutta koko ajan.

No paatettiin hiuka via valmistella meija esitysta. Avattiin heijan koneella powerpointti esitys Suamesta. Paatettii hiuka lisata siihe kuvia. Ellu ehrotti, et jos heitettas siihe kuva mustastamakkarasta. No maa sitten googletan kuvaa ja sitku yritan kopioda sita, ni enhan maa ymmarra niita kiinanmongerruksia. No kokeilen siita sitten jarjestyksesa kaikkia. Lopulta kopionti onnistuu. Siina sitten valmisteltiin lisaa. Leirinvetaja, arvokas vanhempi naisihminen tulee siihen meijan taakse kyssyy, et onks kaikki ookoo. Saatiin se sitten just valmiiksi. Suljen ihan rauhas powerpointin ja tadaa! Taustakuvaksi levahtaa mustatmakkarat. Vanhempi naisihminen toljottaa suu auki. Maa repeen, Ellu repee ja Anne repee. So long. Maa mongerran vaan englanniksi, et emmaa ossaa vaihtaa sita kiinan kialella. No se jai siihen sitten. Kunnes yks tati sen laitto pois. Mut eipa ollu riamulla rajjaa.

Lasten kans meni hyvin. Kuuntelivat suamiesitysta, tykkasivat lapsysta ja karvapallojen teosta. Taalla ei myaskaan lapset askartele, paitsi jos ihan harrastaa sita. Eli kadentaidot oli hyva juttu.

Paiva pulkasa ja kohti Fanglioaa. Siala, merenranta kylasa, asuu Carola ja Lars, lahetit. Sinne yaks. Yolla meri raivosi, aallot oli ihan hullun korkeita, mut lopulta nukahrettiin.


Fri 15.7

nyt ollaan tultu takas Taipeihin. Pitas alkaa miattii omaa kutsumustaan ja sita miks on taalla. Haluavat kuulla siita lauantain nuartenillasa. Taalla sattuu ja taphtuu paljon. Sisallakin tapahtuu jotain. Sita miattii kovasti, et mika on se mun torellinen tehtava ja paikka. Annanko ittestani tarpeeks tyassani. Onko jotain muutakin? No onneksi voi luattaa, siihen etta on joku joka johdattaa ja varjelee. Ja aikaa myaten nayttaa sen, mika on parasta. Vaikka sita itte kulkis vaaraan suuntaan, niin onneksi nekin voidaan kaantaa voitoksi.

Eipa tanaan muuta ku, 1) Ellu ylitti tiata pain punasia pahimpaa ruuhka-aikaan, 2)Pelastyttiin ukkosta niin, et paettiin sita Donkin Donutsiin ja paikalliset nauro 3) Kannykkaani saa ladattua vain lahettien asunnoisa, so weirrd. 4) Selattuani kannykkaa, pikkuisen kummityttoni Meean kuva pompahti ruudulle. Han toivotti minulle hyvaa syntymapaivaa. Hassua. Eihan siita syntymapaivasta olekaan kuin pualivuotta. Mutta se oli kiva tervehdys suamesta, vaikkei se ollukka ihan ajankohtanen :)

Taifuunia odotellesa, kiitan ja kuittaan. Ja via totean. Talla viikolla, ei niin kovasti oo sattunu mittaa noloo tai hauskaa, koska mee on pitany pittaa turvat kii ja esittaa asillisia.
"Avaan ikkunan, hengitan sisaan maisemaa niin taydellista etta pelottaa"