Palattiin Pingtunin reissulta ja ehrittii yks kaks päivää levätä. Tai oikeestaan ne meni kyllä suunnitellesa opetuksia Daavidista englannin kiälellä. Täytyy sanoa, että se vaati pitkää pinnaa. Mut hyvät jutut saatiin aikaseks, arvaan.
24.-25.8
Keskiviikkona oli si aika lähtee leirille. Matkaan lährettii 6.00 ja perillä oltiin joskus vähä ennen kymppiä. Pitkä ja mutkanen tie - mutta alan olleen matkaoppattein kans sammaa miältä siitä että Taiwanin upeimmat maisemat löytynee itärannikolta. Oli meinaa meri ja vuaret samasa kuvasa. Voi vaan toreta, että Vau!
Sit pysähryttiin poimiin pikkuoravat kyytiin ja ruakailemaan johki herkkumereneläväravintolaan. Jep - söinhän mä riisiä (ja jotain mikä sittemmin paljastu munuaisiks).
Sitte päästiin leirille, ekaks oli tanssiesitys meille ja vähän muillekkin. Sitten äkkiä kamat huaneisiin ja suunnaksi kuumat lähteet. Oli ihan kivaa, ei ees osaa arvata, et kui kuumaa vesi oli. Mutta oli. No siinä sitten oltiin ja pulikoitiin. Varmaan kuumuus ja raukea olo sekoitti pääni, koska noloilin seuraavaksi oikeen urakalla.
Lähdin vaihtaan uikkareita pois ja ihan rauhasa peseydyin. Yhtäkkiä kuulin Alvinin äänen tosi selkeenä. Mutta en viäläkä tajunnut mitään. Kun olin valmis astuin ulos kopista ja tsadam! Olin miesten tilasa! Ja leiriläispoika ja Alvin (yksi vetäjä) tuijottaa mua - onneks sentään uikkarit päällä! No äkkiä ulos ja hervoton kikatuskohtaus.
Takas leiripaikalle ja syömään Hotpotia again. Ollaan siis oltu syämäsä Hotpotia viime aikoina hyvin paljon. En muista oonko täälä jo kertonu, et mitä se o. Kerron siis ny. Eli ettees saat kiahuvaa liäntä ja sitten joukon kasviksia, lihoja, rapuja, kaloja jne. Jossai paikoisa saa itte valita runsaista valikoimista, toisisa sulle on valittu satsi valmiiksi. Niin mutta täytynee sanoa, että lähenteli parasta Hotpotia koskaan :)
Sit oli viä meijän lessonit Daavidista - sekä illalla että aamulla. Ne meni ihan hyvin, mutta operoitiin siis englanniks vaan ei ollu tulkkausta kiinaksi lainkaan ja se hiukan kyl häiritsi. En usko et ne ees ymmärsi kaikkee lainkaan. Osa oli kuiteski jottai 14v ja meillä oli aika spesifiä sanastoa. Mutta. Eipä sille voi mittää.
No torstaiaamuna - oppitunnin jälkeen lähettiin kotia kohti: Matkalla poikettii maitotilalla, misä sai freshiä maitoa <3 ja oli lehmätavaraa ympäriinsä ja sen sorttista sen sorttista. Sit pysähdyttiin pyäräretkelle ja me ajattiin tandemilla. Ellun kuskaus ei ollu ihan niin vakaata täytyy sanoo. Mua pelotti. Mutta ku mää ajoin, niin kaikki oli hyvin. Tiätenkin! Sit viä sapuskat -nam nam tällä kertaa!
Sit kotimatkan aika. Kuski ajo harhaan. Oltiin jollai pimeellä tiällä, misä ei mahtunu kääntyyn. Sit se ajo johki nurtsille ja veivas ja veivas ja lopulta päästiin takas! Ja siis takas Kaohsiungiin Outin hoiviin!
26.-28.8
Otimme suunnaksi Hengchunin, lähettien lomakorin. Sinne siis! Saavuimme sateiseen paikkaan ja aloimme pyykätä verhoja ja lukea läpi kirjastoa. Lauantaina myrsky vaan paheni - taifuuni oli luvasa. Pestiin erelleen verhoja ja sunnuntaina herättiin niin jäätävään tuulen että huh! No kirkkoon ja si nopeeella temmolla kamat kassaan ja takas Kaohsiungiin. Täytynee sanoo, että lährettiin aika viime tippaan - seuraavat bussit tuskin kulki ennää. Sade ja myrsky oli jäätävä jo sillo. 4min kävelymatka ja oltiin läpimärkiä. Niin ja siis parin tunnin päästä meijän lähröstä taifuuni jysähti just sille alueelle, misä oltiin oltu. Kaohsiungisa äkkiä täyttää ruakavarastot - koska mittää ei ollu ja maanantaina kaikki kouluja myäten hiljeni orottaan taifuunin tuhoja. Lentojaki peruttii, mut Petrin lento lähti ja näin ollen hänen kahren viikon mittanen taiwantour tuli päätökseen. Laukusa oli pikkasen ylikiloja - 7,5 vaan. Ja mun kiinalaisella astiastolla ei ollut mittää tekemistä asian kanssa. Ei tiätenkä!
29.8-2.9
LOMA LOMA LOMA! Ja täälä sataa! Maanantaina oltiin siis evakosa sisällä. Tylsää. Tiistaina mää päätin mennä uimaan. Oli nannaa, ku sai käyttää kaikkia lihaksiansa kunnon rasitukseen! Muuten oltiinkin aika paljo kuitenki sisällä, ku sato viäki.
Mut illalla alko tympiin ja päätin toteuttaa jo kauan päässä kyteneen ajatuksen. Lährettiin vähä vaille kasi ettii parturia ja yks oliki auki. Ja otti meet vastaan. Yritettii siinä sanoa, et mitä vaan mut ei kaljua ja väri abööt sama. No siitä hualimatta mun piti ettii kuvia. Siinä sit pestiin ja kammattiin hierottiin ja hammattiin. Ja värjättiin. Aina joku neljä ihmistä palloili ihmettelemäsä. Kun väri pestiin sai viä ekstrahieronnan ja kuumahauteen. Ja Lopputulos oli nannaa! Pari tyäntekijääkin tuli tiiraan peilistä ja sano: So beautiful. I like it! Eipä sitä kovin usein tuu parturista 22.45 kotiin.. Mutta nyt sekin on koettu!
Keskiviikkona sää oli jo parempi ja päätin lähtee yksinäni seikkailemaan - otin metron ja suuntasin Loveriverille valokuvaamaan liki kahden tunnin päämäärättömän hortoilun jälkeen otin suunnaksi dreammallin, josta mukaan tarttuikin rakkaille elokuunlopusa synttäreitä juhlineille ystävilleni mukavat lahjat. :) Sit loppujen lopuks liki viistuntisen seikkailun jälkeen väsyneenä kottiin! Niin tosiaan tätä Outin kotia on alkanut itsekin sanoo koriksi!
Torstaina otettiin suunnaksi Lotuspond, josa käveltiin ja kuvailtiin. Ihan kaunista, mutta en ihan allekirjota niitä kaikkia ylitsevuatavia ylistyskommentteja paikasta. Mutta samalla tultiin tulokseen, että Taipeihin suuntamme käy loppuajaksi. Siä paistaa aurinko ja metrolla pääsee rannalle!
Tää on tätä hyvästien ilojuhlaa. Tai siis surujuhlaa. Vähänko viime tekstin lopusa kirjotin, en ymmärrä tätä. Miten hyvästit voikaan satuttaa. Erelleen muistellen niitä muutamiakin. Mää oon niin vahva, mutta oikeesti en oo. Liikaa nähty ja liian lähelle päässy.
"Mitä jos sinut näkisin
hymyilisitkö vain väkisin
vai ihanasti niinkuin silloin
vai tuntisitko ees"
Maija Vilkkumaa
maanantai 29. elokuuta 2011
sunnuntai 28. elokuuta 2011
Unihiekkaa
"Pöydällä kyniä ja paperia Keskeneräisiä lauseita en niitä koskaan valmiiksi saa ei ole mitään sanottavaa Silmät kiinni tyhjin ajatuksin kaiken todellisen kadotin myöhässä viikon on tuo kalenterikin"
Egotrippi
Tältä on täsä viime päivinä tai viikkoina tuntunu. Ei oo saanu käsiä näppäimistölle, että olis voinut kirjottaa. On jotenkin tyhjä olo tai toisaalta tosi täynnä. On tapahtunut jotenkin niin paljon, että ei tiedä mistä alottelis. Yritetään kuitenkin.
15-17.8
Matkustettiin keskiTaiwaniin pittään nuartenleiriä. Se oli koko kirkon yhteinen, joten yhteenlaskettu porukka lähenteli 80 henkee. Leiri oli aika tiivis, ei kauheesti ollu aikaa tutustua kehenkään. Siä oli myäs OLK-ryhmä Suamesta. Heihin ny vähän tutustu ees. Kivaa nährä suamalaisia, muitakin. Leirillä ei tapahtunut mitään Neihun hamsterin järisevää vibraattoa ja monen tunnin draamasessioita kummempaa. Ruaka ei ollut hyvvää. Ai niin. Yks olkkilainen oli Huittisten Vampulan osastolta, kuis läppä. Ennen en ollu törmänny, mut täälä maailman toisella pualen sitten.. Leiri oli ihan jees, mut väsyttävä. Tuloksena tuhansia piänten kiinalaisten feisbuukpyyntöjä -kunhan vaan tiätäs et ketä ne lopulta sitten onkaan.
Ps. Pitää aina muistaa, että kenen kanssa ei ruveta suhteeseen !!
Leiriltä palattiin taas Outin hoiviin ottamaan Petri vastaan. Matkalaukkua emme halunneet ottaa vastaan, joten se tuli vähän myähäsä. Eikä suastunu Petri osteleen mulle vakuutusrahoilla vaatteita. Tuhma poika, sanois Kikikin (oon tässä viime päivinä lukenut Seikkailu -sarjaa)
19.8-21.8
Pingtuniin -vaan ei Myyrän luakse. Me mentiin Pingnanin evankelistalle asuun. Siälä siis asu niitten perheen lisäks vaivaset 16 suamalaista. Huh! Ja ne ruakki meet ja piti meistä hualta. Nää kolme päivää OLKin kanssa oli reissun yksiä kohokohtia. Viarailtiin huumekuntoutuksesa ja lastenkorisa. Oli hyvin opetavaista. Sit oli nuartenilta - opetusvastuu mulla ja ellulla. Tein sit opetusta läppärillä - just ennen ku siit loppu akku tajusin ottaa valokuvan opetuksesta. No Paikan päällä kattelin kuvia ja tsadam kamerasta loppu akku. Hups. No se meni Herran haltuun kokonaan!. Se oli sitä meijän tuuria.
Sitten oli sairaalaevankeliointia ja illalla viä puistoevankeliointia. Käytiin myäs tervehtimäsä Myyrää, mut Myyrä ei ollu kotona. Jätettiin pikkutuliainen myyrälle. Jälkeenpäin kuultiin, et myyrä ois menny Kiinaan. (varmaan pakoon, ko kuuli et tullaan samaan kaupunkiin). Tosin voipi olla että täsä oli jottai väärinymmäryksiä. Ja nyt kuultiin, et Myyrällä on meille tuliaisia. Ota siitä selvä.
Niin ja jouduttiin nakertaan mitä kummallisempia - kylmää ja makeeta hernekeittoa, punapapupiiraita ja muuta mukavaa. Ku ei ees muista.
Täytyy sanoa, että näiden päivien aikana muutama ihminen on jättänyt jälkensä mun syrämeen. Pysyvästi ja suuresti. Ei pysty lakkaa ajattelemasta niitä. Se tunne on hyvin kummallinen. Mutta sillä liänee merkityksensä, josta en viä tiiä. Tuntu niin haikeelta sanoo guurbait ja halata - kun tuntui että siinä halauksesa olis voinut olla iäti. En usko, että Guurbait oli lopulliset - niin mää haluan toivoa ja uskoa. Mutta ainakin jäi jälki syrämeen. Jälki, joka kulkee mukana minne ikinä meneekin.
"ja kun katson sua huomaan
ett' olet siinä vain jos silmäni suljen
olisit siinä edes vähän aikaa"
Egotrippi
Egotrippi
Tältä on täsä viime päivinä tai viikkoina tuntunu. Ei oo saanu käsiä näppäimistölle, että olis voinut kirjottaa. On jotenkin tyhjä olo tai toisaalta tosi täynnä. On tapahtunut jotenkin niin paljon, että ei tiedä mistä alottelis. Yritetään kuitenkin.
15-17.8
Matkustettiin keskiTaiwaniin pittään nuartenleiriä. Se oli koko kirkon yhteinen, joten yhteenlaskettu porukka lähenteli 80 henkee. Leiri oli aika tiivis, ei kauheesti ollu aikaa tutustua kehenkään. Siä oli myäs OLK-ryhmä Suamesta. Heihin ny vähän tutustu ees. Kivaa nährä suamalaisia, muitakin. Leirillä ei tapahtunut mitään Neihun hamsterin järisevää vibraattoa ja monen tunnin draamasessioita kummempaa. Ruaka ei ollut hyvvää. Ai niin. Yks olkkilainen oli Huittisten Vampulan osastolta, kuis läppä. Ennen en ollu törmänny, mut täälä maailman toisella pualen sitten.. Leiri oli ihan jees, mut väsyttävä. Tuloksena tuhansia piänten kiinalaisten feisbuukpyyntöjä -kunhan vaan tiätäs et ketä ne lopulta sitten onkaan.
Ps. Pitää aina muistaa, että kenen kanssa ei ruveta suhteeseen !!
Leiriltä palattiin taas Outin hoiviin ottamaan Petri vastaan. Matkalaukkua emme halunneet ottaa vastaan, joten se tuli vähän myähäsä. Eikä suastunu Petri osteleen mulle vakuutusrahoilla vaatteita. Tuhma poika, sanois Kikikin (oon tässä viime päivinä lukenut Seikkailu -sarjaa)
19.8-21.8
Pingtuniin -vaan ei Myyrän luakse. Me mentiin Pingnanin evankelistalle asuun. Siälä siis asu niitten perheen lisäks vaivaset 16 suamalaista. Huh! Ja ne ruakki meet ja piti meistä hualta. Nää kolme päivää OLKin kanssa oli reissun yksiä kohokohtia. Viarailtiin huumekuntoutuksesa ja lastenkorisa. Oli hyvin opetavaista. Sit oli nuartenilta - opetusvastuu mulla ja ellulla. Tein sit opetusta läppärillä - just ennen ku siit loppu akku tajusin ottaa valokuvan opetuksesta. No Paikan päällä kattelin kuvia ja tsadam kamerasta loppu akku. Hups. No se meni Herran haltuun kokonaan!. Se oli sitä meijän tuuria.
Sitten oli sairaalaevankeliointia ja illalla viä puistoevankeliointia. Käytiin myäs tervehtimäsä Myyrää, mut Myyrä ei ollu kotona. Jätettiin pikkutuliainen myyrälle. Jälkeenpäin kuultiin, et myyrä ois menny Kiinaan. (varmaan pakoon, ko kuuli et tullaan samaan kaupunkiin). Tosin voipi olla että täsä oli jottai väärinymmäryksiä. Ja nyt kuultiin, et Myyrällä on meille tuliaisia. Ota siitä selvä.
Niin ja jouduttiin nakertaan mitä kummallisempia - kylmää ja makeeta hernekeittoa, punapapupiiraita ja muuta mukavaa. Ku ei ees muista.
Täytyy sanoa, että näiden päivien aikana muutama ihminen on jättänyt jälkensä mun syrämeen. Pysyvästi ja suuresti. Ei pysty lakkaa ajattelemasta niitä. Se tunne on hyvin kummallinen. Mutta sillä liänee merkityksensä, josta en viä tiiä. Tuntu niin haikeelta sanoo guurbait ja halata - kun tuntui että siinä halauksesa olis voinut olla iäti. En usko, että Guurbait oli lopulliset - niin mää haluan toivoa ja uskoa. Mutta ainakin jäi jälki syrämeen. Jälki, joka kulkee mukana minne ikinä meneekin.
"ja kun katson sua huomaan
ett' olet siinä vain jos silmäni suljen
olisit siinä edes vähän aikaa"
Egotrippi
sunnuntai 14. elokuuta 2011
Who is the king of a jungle?
Voihan Fangliao, olivat ajatukset kun piti taas painaa tavarat kasaan ja ottaa bussi kultaiselle kuuskytluvulle. Niin, vitkuttelimme lähtöä ja päätimme lähteä vasta samana aamuna, kun oli pakko - eli leirin alkamisaamuna. Netistä meille oli otettu selväks, et aikasin bussi lähtee kasilta ja sillä ehtisimme loistokkaasti. No, mutta. Paikan päällä bussipysäkillä selviääkin, että aikaisin lähtö on vasta ysiltä. Homma kusee, tuumme myähästyyn oikein tosi tyylikkäästi. No mitäs tuosta, taitanee olla paikallinen tapa. Vihdosta viimein pilkuntarkat suamalaiset alkaa oppia tavoille. Maasa maan tavalla, vai miten se nyt oli.
Niin. Leiri sujui ihan hyväsä mallisa, vaikkakin toiminta kiälenä oli inglish. Tai ei me tiätty voira tiätää mitä se pastori tulkkas niille muksuille. :) Mut joo, kyseltiin siinä sitten, että mistä täältä vois ostaa riisihattuja, ku haluttas niitä ostaa joku kahreksan kappaletta. Pastori vaan sanoi, että mihin te niitä tarvitte? No eipä taaskaan mennyt kauaa, ku pastorin vaimo saapuu hattujen kera - kahden vain. Pastori ei ollut ihan (onneksi) ymmärtänyt, että pikkusetsuamalaiset haluis niitä ostaa enemmänkin. Illalla pastori vei meet viä illalliselle merenrantaravintolaan. Näköala oli ihana - mutta ruaka ei niinkä. Ei ollu piänintäkä tiatoo, et mitä tilas.. Ja tuloksena oli makealla makkaralla täytetyt kanarullat. En suosittele lämpimästi.
No siinä sitten kuvailtiin ja kömmittiin pehkuihin. Puhelin soi. Niin siis lähettien kotona oleva lankapuhelin (ihme ku ei taas juastu vessaa piiloo), jottai kasin jälkeen aamulla. Hello, there is chickenburgers for breakfast at your table. Joo purilaista aamupalaks, no thanks. Kiitos ajatuksesta kuiteski. Ku päästiin kirkolle, ni selvis et näihin purilaisiinki liittyy säätöö (kuten kaikkeen minkä kans me ollaan tekemisisä).
Eli Henk, pastori Kung fu Pandaksikin ristitty, oli siis aamulla ennen puhelua meille, soittanut Outille. Outi on siis se lähetti, jonka luana ollaan majailtu Kaohsiungisa. Henk ei ollu esitelly itteensä, vaan oli kertonut että purilainen on pöydällä. (täällä siis vastataan puhelimeen Hello tai Wei) Eli Henk ei tiänny, kuka luurin toisesa pääsä on. Yritti vaan selittää, että sisko on tehny purilaista aamiaiseks. Outi ihmeissää, ku ei purilaista ollu ja muutenki et mikäjuttutääon. Lopulta oli selvinny, et puhelimesa on Outi enkä mää. Mutta makeet naurut saatiin.
Sit koittikin jo lauantai, lähtöpäivä. Haluttiin viä mennä rannalle ennen lähtöä, ja kerrottiin se Henkille. Henk sanoi, että hän veisi meijät paremmalle ja kauniimmalle rannalle. Eipä me vissiin kerrottu, et uimaan aiotaan. Koska. Kun saavuttiin rannalle, hän kysyi mitä haluatte tehdä - no uida tiätty, sanottiin me. Ranta oli vaan jäätävä -kiviä kivien perään. Ja tyrskyt löi rantaan - ei siinä paljo uitu. No Henk huomasi tämän ja sanoi, joskos lähtisimme Heidän salaiselle rannalleen. Sinne on matkaa jonkun verran, mutta hiekka valkoista ja meri sininen. No emmittiin hetki, mutta pian oltiin jo matkalla.
Ranta oli kaunis -joskaan ei niin salainen. Mielessäni olin kaavaillut pientä poukamaa kallioiden kätköissä, josa turkoosi meri liplattaa vasten valkoista ja pehmeää hiekka. Unelma, johon voisi nukahtaa ilman että kukaan häiritsisi. Siis toisin kävi. Rannalla oli muitakin ja unelmaa rikkoi myös taustalla kohonneet ydinvoimalat. Vesi oli kyllä kirkasta ja hiekka valkoista, mutta.. Käärmeensä joka paratiisisa. Rapujahtiin päästiin ja merisiiliä metsästämään.
Kun palasimme retkeltä uupuneina ja valmiina siivoamaan hiakanmuruset lähettien kodista, ovelta meitä tervehtikin ruuan tuoksu. Agnes -sama sisar, joka oli meille aamupalat hoitanut, teki meille ruokaa. Oli riisiä, nuudelia, kanaa, possua, kukkakaalia ja kaiken sorttista. Hyvä päätös retkelle - Ellu ei niinkään nauttinu, ku täti oli taas korianteria tunkenu mukkaa.
Sit viä yksepisodi- nimittäin avaimet. Meen piti jättää paikan avaimet joko Agnesille tai kirkolle. No Agnesia ei just näkyny, ku kiireesä lähettiin. Ellu meni kirkolle viämää avaimia ja mää ostaan lippuja. No yllätys - kettää ei ollu kirkolla ja meil ei oo pastorin numeroo, onneks saatiin se ja pastori tuli noppeesti. Avaimet heitetty bäk ja meet heitetty bussiin. Kiitos Panda ja muut kumppanit!
"Who is the king of a jungle? UG UG
Who is the king of a sea? BUBBLE BUBBLE BUBBLE "
Children of Fangliao
Kappale on monintavoin legendaarinen, koska opetimme sen Pandalle ja lapsille. Ja joka ikinen kerta tiätysä kohdasa alko pastorin laulu muuttua niin laahaavaksi, että kaikki tippu kärryiltä ja me revettiin. Mikä näitä pastoreita oikein vaivaa??
Niin. Leiri sujui ihan hyväsä mallisa, vaikkakin toiminta kiälenä oli inglish. Tai ei me tiätty voira tiätää mitä se pastori tulkkas niille muksuille. :) Mut joo, kyseltiin siinä sitten, että mistä täältä vois ostaa riisihattuja, ku haluttas niitä ostaa joku kahreksan kappaletta. Pastori vaan sanoi, että mihin te niitä tarvitte? No eipä taaskaan mennyt kauaa, ku pastorin vaimo saapuu hattujen kera - kahden vain. Pastori ei ollut ihan (onneksi) ymmärtänyt, että pikkusetsuamalaiset haluis niitä ostaa enemmänkin. Illalla pastori vei meet viä illalliselle merenrantaravintolaan. Näköala oli ihana - mutta ruaka ei niinkä. Ei ollu piänintäkä tiatoo, et mitä tilas.. Ja tuloksena oli makealla makkaralla täytetyt kanarullat. En suosittele lämpimästi.
No siinä sitten kuvailtiin ja kömmittiin pehkuihin. Puhelin soi. Niin siis lähettien kotona oleva lankapuhelin (ihme ku ei taas juastu vessaa piiloo), jottai kasin jälkeen aamulla. Hello, there is chickenburgers for breakfast at your table. Joo purilaista aamupalaks, no thanks. Kiitos ajatuksesta kuiteski. Ku päästiin kirkolle, ni selvis et näihin purilaisiinki liittyy säätöö (kuten kaikkeen minkä kans me ollaan tekemisisä).
Eli Henk, pastori Kung fu Pandaksikin ristitty, oli siis aamulla ennen puhelua meille, soittanut Outille. Outi on siis se lähetti, jonka luana ollaan majailtu Kaohsiungisa. Henk ei ollu esitelly itteensä, vaan oli kertonut että purilainen on pöydällä. (täällä siis vastataan puhelimeen Hello tai Wei) Eli Henk ei tiänny, kuka luurin toisesa pääsä on. Yritti vaan selittää, että sisko on tehny purilaista aamiaiseks. Outi ihmeissää, ku ei purilaista ollu ja muutenki et mikäjuttutääon. Lopulta oli selvinny, et puhelimesa on Outi enkä mää. Mutta makeet naurut saatiin.
Sit koittikin jo lauantai, lähtöpäivä. Haluttiin viä mennä rannalle ennen lähtöä, ja kerrottiin se Henkille. Henk sanoi, että hän veisi meijät paremmalle ja kauniimmalle rannalle. Eipä me vissiin kerrottu, et uimaan aiotaan. Koska. Kun saavuttiin rannalle, hän kysyi mitä haluatte tehdä - no uida tiätty, sanottiin me. Ranta oli vaan jäätävä -kiviä kivien perään. Ja tyrskyt löi rantaan - ei siinä paljo uitu. No Henk huomasi tämän ja sanoi, joskos lähtisimme Heidän salaiselle rannalleen. Sinne on matkaa jonkun verran, mutta hiekka valkoista ja meri sininen. No emmittiin hetki, mutta pian oltiin jo matkalla.
Ranta oli kaunis -joskaan ei niin salainen. Mielessäni olin kaavaillut pientä poukamaa kallioiden kätköissä, josa turkoosi meri liplattaa vasten valkoista ja pehmeää hiekka. Unelma, johon voisi nukahtaa ilman että kukaan häiritsisi. Siis toisin kävi. Rannalla oli muitakin ja unelmaa rikkoi myös taustalla kohonneet ydinvoimalat. Vesi oli kyllä kirkasta ja hiekka valkoista, mutta.. Käärmeensä joka paratiisisa. Rapujahtiin päästiin ja merisiiliä metsästämään.
Kun palasimme retkeltä uupuneina ja valmiina siivoamaan hiakanmuruset lähettien kodista, ovelta meitä tervehtikin ruuan tuoksu. Agnes -sama sisar, joka oli meille aamupalat hoitanut, teki meille ruokaa. Oli riisiä, nuudelia, kanaa, possua, kukkakaalia ja kaiken sorttista. Hyvä päätös retkelle - Ellu ei niinkään nauttinu, ku täti oli taas korianteria tunkenu mukkaa.
Sit viä yksepisodi- nimittäin avaimet. Meen piti jättää paikan avaimet joko Agnesille tai kirkolle. No Agnesia ei just näkyny, ku kiireesä lähettiin. Ellu meni kirkolle viämää avaimia ja mää ostaan lippuja. No yllätys - kettää ei ollu kirkolla ja meil ei oo pastorin numeroo, onneks saatiin se ja pastori tuli noppeesti. Avaimet heitetty bäk ja meet heitetty bussiin. Kiitos Panda ja muut kumppanit!
"Who is the king of a jungle? UG UG
Who is the king of a sea? BUBBLE BUBBLE BUBBLE "
Children of Fangliao
Kappale on monintavoin legendaarinen, koska opetimme sen Pandalle ja lapsille. Ja joka ikinen kerta tiätysä kohdasa alko pastorin laulu muuttua niin laahaavaksi, että kaikki tippu kärryiltä ja me revettiin. Mikä näitä pastoreita oikein vaivaa??
tiistai 9. elokuuta 2011
Asfaltti polttaa
Huh huh, hellettä! Ei se mittään, mukavaa on! Ollaan täsä nautittu ansaituista vapaista ja katseltu Kaohsiungin kaupunkia.
Mon 8.8
Ihanaa, pitkästä aikaa oikee vapaa päivä! Siitä innostuneena päätettiin lähteä Cijin saarelle nauttimaan. Se on piäni saari ihan täsä Kaohsiungin kupeesa. No ensinnäkin lährettiin metrolla, ja kuinkas ollakaan paikalliset tapitti ihan hulluna. Sen mää viä sulatan, jos ihan pikkuset lapset kummastuksissaa tuijottaa, mutta että teinit ja viä aikuisekki kaupan päälle. Niin, pakattiin sitten uikkarit messiin, Outi tosin sanoi, että aallokko saattaa olla suuri. Niin no: meijän tuurillahan se oli juuri niin suuri, että ei sinne uimaan voinu mennä. No, päätettiin olla trueturisteja kuitenkin. Valeltiin ittemme aurinkorasvalla, tujulla semmosella ja mentiin siihe vesirajaan pötköttämään. Aallot heitteli meitä pualin sun toisin ja lopulta oli uikkarit täynnä hiakkaa. No mitäs piänistä. Jossai vaiheesa matkakumppanini tajusi, että meresä on meduusoja: rannalle ku oli muutama eksyny. Eipä hän enää sen jälkeen tullut eres vesirajaan pötköttämään ja aika pian siitä sitten lährettiinkin. Tuijotettiin toisiamme, ja piiruakaan väriä ei sitten näkynyt. Ei piiruakaan.
Matka kohti majapaikkaa alkoi ja siinä samasa alkoi värikin näkyä. Se ei ollut mikään kauniin ruskea, vaan aikasta punanen. Majapaikasa huamattiin, et mun poskipäät on iha tulesa, samoin ellun selkä ja erinäinen muukin paikka. Mää ihmettelin, kuinka tää mun palaminen (edes poskipäistä ja hiuka olkapäistä) on mahdollista sillä rasvaustahdilla. Muttamuttamutta, rasva oli ellun ja vasta kämpillä huamattiin, et ei oo verenkestävää. Läppä. Koko päivän pääsä soi tekstin nimikkobiisi. Olisi vissiin pitäny ottaa varotuksena, mutta ei..
Niin ja ne rannalla saadut palovammat ei sitten riittäny mulle. Tein ruakaa ja yllättäen tulikuuma öljy roiskui mun kärelle, tuloksena kolme kipeää palovammaa käresä. Aloegeeli, pelastajamme.
Tue 9.8
Innolla lährimme katselemaan paikallisia ostosparatiiseja. Orotin erityisesti Puman megastorea ja muuta. Pumakaupasa rupesinkin tinkaamaan ja sainkin miällyttävän alennuksen. Ostokset jäi
kuitenki tekemättä. Pääryin toiseen pumakauppaan ja siältä sit mukkaan lähti kahret kengät. I luv.
Lounaaks syätiin paikallisesta puffetista. Parilla eurolla irtos kunnon laatikollinen ruakaa, ja oli viä hyvvääki!
Illalla lährettiin viä syämään mexicolaiseen ravintolaan. Siä oli niin isot annokset (erityisesti ellulla, ku tilas kaks alkupalaa ja pääruuan), et tartti pyytää takeawayboksit mukkaa. Käytii si maksamasa ja alettiin kattoa, et mistä pääsee ulos. No miätittii, et tultiinko portaita. Ei muistettu, joten kavuttiin portaat ylös. Siä huamattiin ulko-ovi, jes. No mutta, sehän olikin joku parvekkeen ovi, misä ei ollut kettää muita ku kasveja ja me. Siinä sit otettii kuvia, ku muka oltas tarkotuksella sinne menty. Sit äkkiä sisälle ja parin harhautuksen jälkeen löyrettii ulos. Huhhuh!
Sen jälkeen viälä pääryttiin paikalliseen sekatavarapuatiin ostoksille. Ne varmaan luuli, et ollaan perustamasa jottai kiinalaista ravintolaa, ku niin paljon lähti astioita siältä mee mukaan. No nehän oli vaa ittelle ja hiukkasen tuliaisiksi.
Tänään hiuka tsillataan ja huamena otetaan suunnaks Fangliao, tervetuloa kultaselle kuuskytluvulle.
"Polttaa
Asfaltti polttaa
On paras päivä kesän lyhyen
Voi pojat kyllä tunnen sen"
Tehosekoitin
lauantai 6. elokuuta 2011
Hallitse ja Hajoita
Nonnii.. Aikaa on taas viarahtany viime tekstista. Taas on majapaikka ja koko kaupunki vaihtunu ja väsyttää nii viätävästi.
Meillä ei viime aikoina oo menny ihan kaikki putkee. Täsä hiuka koostetta viikostamme Pingtunisa.
Hajoita, chapter 1
Pastori Myyrä on hyvin tarkka miäs. Hän parkkeeraa auton mitä piänimpiin koloihin. Ensiks Ellu ei huamann, et viäresä on betoniaita ja kolautti auton oven lujaa siihe. Seuraavana päivänä juttu sama minulle. Vähän saatto pastori puristella päätään toivottomana. Kunpa oliskin vahingot loppunu siihen, mutta not. Ne oli vasta alkua.
Hajoita, chapter 2
Meen piti näyttää powerpointesitys meijän kokonaisuudesa. Kone oli siis tiätty kiinankiälinen. Olin avannu siihen powerpointin valmiiks, ja Ellu meni siihen säätään jotain. Se yritti saada sen esityksen isoks ja paineli erilaisia nappeja. No menin käymään kattoon ja Ellu oli saanu koneelta häviään kaikki kuvakkeet tyäpöydältä ja lisäks ruudun tosi piäneks. Oltii ihan paniikisa. Miätittii, et mikä ois viksua ja minä ATKnerona sanon, että nyt sammutetaan kone ja laitetaan uusiks päälle - se varmaan auttaa. No juu. Sammutin konneen ja yritin laittaa päälle. Eipä ennää käynnistyny. Oltii viä enemmä paniikisa, koska akkuka ei oikee voinu loppua, ku kone seiso virta lähteesä. Eipä tiätty mikä konetta vaivas, mut kyl se sit parin päivän päästä toimi taas. Huh!
No emme pelkästeen me tunaroineet, vaan tunarointi vimmamme levisi kaikkiin ihmisiin, jotka olivat meijän lähellä.
Hajoita, chapter 3
Lährimme retkelle, pastorin kyyrillä. Pastori katselee vallan väärään suuntaan ja tömpsistä vaan. Skootteria on ihan kiva tölvästä, eiks vaa.. Siis en siis yhtää ihmettele, että joku niitä tölväsee, ku ne ajjaa miten sattuu.
Hallitse, chapter 1
Niiin, pastorska oli varmaan halunnut meet retkelle, että voisimme auttaa lasten kanssa. Kuinka ollakaan toisin kävi. Hallitsimme koko ryhmää olemasa olollamme. Eikä välttämättä aina niin positiivisesti. Líná ja Diéja, Come on! - huuto kävi vähän turhan tutuksi retken aikana. Me oltiin aina niin viimisiä iänikuisia kuviamme räpsimäsä.
Hallitse, chapter 2
Museo on täällä arvokas paikka. Meikäläisillä oli liparit jalasa. Pastorska pyys vaihtaa kenkiä - e meil ollu. Päästiin museoon ja meijän kenkiin luatiin erinäisiä katseita. Varmaan valkoisuutemme vuaks ( tai sit pastorin sanoilla oli vaikutusta) päästiin kuitenkin museoon. Enpä tiänny, et museoon voi olla alipukeutunu. Me hallitaan homma!!
Hajoita, chapter 4
Päätettii kokota suamiruakaa pastorin perheelle kiitokseks. Hommat alkaa mallikaasti -viuuh iso suala purkki leviää lattialle. Tän jälkee perunat palaa pohjaan ja porkkanaraastetta raastetaan koko kylälle. Letutka ei ihan putkeen sujunu -joka toinen onnistu. Onneks taikinaa oli runsaasti!
Suaminaiset kiittää Herra Myyrää ja hänen perhettään. Myyrä totee meijjän lähtiesä: Welcome back to Taiwan ( ja miälesään varmaan ajatteli, JOO TERVETULOO TAKAS TAIWANIIN, mutta Pysykää PINGTUNISTA KAUKANA).
Hajoita ja Hallitse
Loppukaneetiksi viä tiivistys reissusta Wantanin kautta Kaohsiungiin. Eli luultavasti saatutettiin kolme konetta viruksella, videokamera ei toiminu sillon ku olis pitäny, peruukit joita ollaa raahattu turhaan mukana, oli alimmaisena laukusa just ku oltas niitä tarvittu. Elina yritti udella, tuleeko lapset takas leirille ja pastorin suu käänty hymyyn: YOU WILL COME BACK?. Aika saldo muutamaan tuntiin. Mutta hallittiin homma ja lapsilla oli hauskaa.
"Hallitse ja Hajoita"
Flegmaatikot
Meillä ei viime aikoina oo menny ihan kaikki putkee. Täsä hiuka koostetta viikostamme Pingtunisa.
Hajoita, chapter 1
Pastori Myyrä on hyvin tarkka miäs. Hän parkkeeraa auton mitä piänimpiin koloihin. Ensiks Ellu ei huamann, et viäresä on betoniaita ja kolautti auton oven lujaa siihe. Seuraavana päivänä juttu sama minulle. Vähän saatto pastori puristella päätään toivottomana. Kunpa oliskin vahingot loppunu siihen, mutta not. Ne oli vasta alkua.
Hajoita, chapter 2
Meen piti näyttää powerpointesitys meijän kokonaisuudesa. Kone oli siis tiätty kiinankiälinen. Olin avannu siihen powerpointin valmiiks, ja Ellu meni siihen säätään jotain. Se yritti saada sen esityksen isoks ja paineli erilaisia nappeja. No menin käymään kattoon ja Ellu oli saanu koneelta häviään kaikki kuvakkeet tyäpöydältä ja lisäks ruudun tosi piäneks. Oltii ihan paniikisa. Miätittii, et mikä ois viksua ja minä ATKnerona sanon, että nyt sammutetaan kone ja laitetaan uusiks päälle - se varmaan auttaa. No juu. Sammutin konneen ja yritin laittaa päälle. Eipä ennää käynnistyny. Oltii viä enemmä paniikisa, koska akkuka ei oikee voinu loppua, ku kone seiso virta lähteesä. Eipä tiätty mikä konetta vaivas, mut kyl se sit parin päivän päästä toimi taas. Huh!
No emme pelkästeen me tunaroineet, vaan tunarointi vimmamme levisi kaikkiin ihmisiin, jotka olivat meijän lähellä.
Hajoita, chapter 3
Lährimme retkelle, pastorin kyyrillä. Pastori katselee vallan väärään suuntaan ja tömpsistä vaan. Skootteria on ihan kiva tölvästä, eiks vaa.. Siis en siis yhtää ihmettele, että joku niitä tölväsee, ku ne ajjaa miten sattuu.
Hallitse, chapter 1
Niiin, pastorska oli varmaan halunnut meet retkelle, että voisimme auttaa lasten kanssa. Kuinka ollakaan toisin kävi. Hallitsimme koko ryhmää olemasa olollamme. Eikä välttämättä aina niin positiivisesti. Líná ja Diéja, Come on! - huuto kävi vähän turhan tutuksi retken aikana. Me oltiin aina niin viimisiä iänikuisia kuviamme räpsimäsä.
Hallitse, chapter 2
Museo on täällä arvokas paikka. Meikäläisillä oli liparit jalasa. Pastorska pyys vaihtaa kenkiä - e meil ollu. Päästiin museoon ja meijän kenkiin luatiin erinäisiä katseita. Varmaan valkoisuutemme vuaks ( tai sit pastorin sanoilla oli vaikutusta) päästiin kuitenkin museoon. Enpä tiänny, et museoon voi olla alipukeutunu. Me hallitaan homma!!
Hajoita, chapter 4
Päätettii kokota suamiruakaa pastorin perheelle kiitokseks. Hommat alkaa mallikaasti -viuuh iso suala purkki leviää lattialle. Tän jälkee perunat palaa pohjaan ja porkkanaraastetta raastetaan koko kylälle. Letutka ei ihan putkeen sujunu -joka toinen onnistu. Onneks taikinaa oli runsaasti!
Suaminaiset kiittää Herra Myyrää ja hänen perhettään. Myyrä totee meijjän lähtiesä: Welcome back to Taiwan ( ja miälesään varmaan ajatteli, JOO TERVETULOO TAKAS TAIWANIIN, mutta Pysykää PINGTUNISTA KAUKANA).
Hajoita ja Hallitse
Loppukaneetiksi viä tiivistys reissusta Wantanin kautta Kaohsiungiin. Eli luultavasti saatutettiin kolme konetta viruksella, videokamera ei toiminu sillon ku olis pitäny, peruukit joita ollaa raahattu turhaan mukana, oli alimmaisena laukusa just ku oltas niitä tarvittu. Elina yritti udella, tuleeko lapset takas leirille ja pastorin suu käänty hymyyn: YOU WILL COME BACK?. Aika saldo muutamaan tuntiin. Mutta hallittiin homma ja lapsilla oli hauskaa.
"Hallitse ja Hajoita"
Flegmaatikot
tiistai 2. elokuuta 2011
kiertolainen
South, Chapter 1
Etelaan siis ollaan saavuttu, ja perillakin ollaan oltu jo muutama paiva. Lepposta. Matkan varrella ehti tapahtua paljon kaikkea, joten mita sita turhia polisemaan.
Sat 30.7
Jouruttiin siis luavuttaan huane pualilta paivilta, ja hengattiin tavaroinemme ympari kaupunkia. Suurimmat tavarat oltii jatetty luggageroomiin, mut silti oltiin ku mitaki kiartolaisia tai vahintaaki kassialmoja.
Matkaa oli siis ajettavana reippaat viis tuntia. Vasytti jo tautisesti ku lahrettii. vuaronperraan siina tairettiinkin Ellun kans pilkkia oikeen kohteliaasti. No tuntien ajomatkan ja muutaman mochin (jos te sivistymattomat ette tiia, et mita ne on niin ne on paikallisia riisilolleropalleroita) jalkeen saavuttiin perille Hengchuniin. Lahettien lomakoti oli tilava, avara ja mukava. Mika parasta, siala oli satoja suamalaisia kirjoja. Innokkaina siina yalla niita tutkailtiin. No. Innokkuus loppu, ku paastiin meen makuukammariin. Ilmastointilaite oli R-I-K-K-I!! Eipa siita nukkumisesta kauheesti tullu lahes 35 asteen kuumuudesa mittaa eika unia ainaka auttanu Ellun edestakas komppaaminen.
Sun 31.7
Muutaman tunnin yaunien jalkeen heraaminen oli yllattavan iisia. Ehkapa taustalta kuulunut urkumusiikki auttoi. Maa siis suunnattomasti nautein urkumusiikista. Tahan mennesa taala on kuulunu vaan pilipalipom musiikia ja hostellin setan My Humps tanssimuuveineen paivineen. Ja semmonen ei minnuun uppoo sitten laisinkaan. Jumiksesa siis veisasin virsia suamenkialella, vaikka savelesta ei ollu tiatookaa. Niita virsia vaan, mita mialeen tuli. Ja maa nautein! voipi olla etta kanssaolijat eivat, mutta no worries!
Jumiksen jalkeen tatsa kavi kutsumasa meet syamaan. Kertoi, etta seurakunnalla on rahaa, et kaydaan joka su ulkona syamasa. Mentiin sitten. Jotenkin ihmetytti vaan, et seurakuntalaisia ei tullutkaan, vaan ainoastaan taa tati, hanen poika ja yks kristillisen sairaalan tyantekija ja me. Onks se sit ihan oikein kayra tollai seurakunnan rahoja tuhlaamasa (jos siis oikein ymmarsin)?
Matka jatkui lounaalta kohti Kaohsiungia ja Kallen elakejuhlia. Odotettiin jotain pikkujuhlia, mutta ei. Olis ihanku ois johki haihin pelmahtanu, oli ruusuportti, kultainen koristelu, iso kuva Kallesta ja hanen vaimostaan seinalla ja kasiohjelmakki jaettiin. Ja se kesti ja kesti ja kesti. No vissiin alko mua jo hiuka vasyttaan, ku yhtakkia kattoin ymparilleni ja nain vaan elokuvista tuttuja hahmoja: Melman-kirahvin, myyran peukaloliisasta, kung fu pandan, hanen opettajansa, hevosen, tohtori sykeron myyraapurin jne. Hihittelin siina yksinani ja sain varmasti outoja katseita osakseni.
Kolmen tunnin paikalla istumisen jalkeen oli aika syara. Taas oltiin ku jokku pyareen poyran ritarit konsanaan. Valittiin joku takapoyta, ellu lahti puuteroimaan nennaa ja maa, anne ja juha jaatiin poytaan. Pian siihen tuli joku hakkee annen ja juhan pois, ja maa jain yksin kiinalaisten kans siihen. Ellu tuli onneks takas. Oli siina tunnelma katosa. Mut pian meetki tultiin hakeen etteen, vaikkei me oltas haluttu. No poytaan alko virtaan ruakaa. Toinen toistaan kummallisempia ruakalajeja, lahes kaikki merenelavista tehtyja. Mun Herkkupaiva, oks!
Siina oli sit vaha ohjelmaaki. Joku hiulisti soitti ja lahti kiartaa yleisosa. Meen poyrasa kaikki taputti, paitsi Ellu. Eikohan se si parkkeeraa se soittaja mun ja ellun valliin ja ala piiparoimaan ellulle. Ellu ei viaka taputa. Maa sihisen ellulle, et taputa. ellu laimasee muutaman kerran katensa yhteen. Lopulta piipari tajuaa poistua.
Paivan kohokohta oli tietenkin se, etta ellun kerrottiin muistuttavan venalaista tenniksen pelaaja. Aiemmin reissun aikana minunkin on kerrottu muistuttavan venalaista henkiloa. Joten se on vissiin venajalle muutto ja kansalaisuus hakuun.
Ai niin. Olipas siina sitten kylla pokasa pitelemista, ku huamattiin et paastiin Pastori Myyran kanssa Pingtuniin viikoksi. Ja taman viikon aikana herran myyramaisyys on vaan varmistunut. suunnitteilla on kuva hanesta ja otsalampusta, You will see!
Mon 1.8
Hyvin nukutun yan jalkeen alettii tutustua meen majapaikkaan. Keittio oli jarkyttavasa kunnosa. Kaapit kuhisi otokoita ja laatikot torakoita. Vessa on kans yks mialenkaantonen. Ku laittaa valon paalle niin alkaa semmonen metakka, et melkei korvatulpat tarttis. Kayn siis pimeesa vessasa, ja innolla odotan koska saan vessaan seuraa. Siis torakoita lahinna tarkoitan. Suihkuseura oli kylla lahella aamulla. Pastori myyra oli nayttany illalla paikat ja muistin vaan et suihku oli ylakerrasa. Kapusin sitten parit rappuset ylos ja ihmettelin misa se suihku on. Olin jo avaamasa ovea, ku miatin, etta ei se talta kyl nayttany. Ja jos olisin sen oven avannu, pelkka pyyhe paalla, olisin varmasi saanut jarkytyksen osakseni, silla olisin marssinu suaraa paata pastorin asuntoon, Jipiajei! No lahrin alas ja paaryin sit loppujen lopuks ihan oikeeseen paikkaan ja via yksin.
Myyra vei meet teppaniyaki-ravintolaan. Yks parhaista ruakakokemuksista taalla, njam!
Tue 2.8
Eilen ostettiin ruakatarvikkeita. Me muut syatiin dumplingseja (Ei ellun favouritteja) ja ellu paatti teha eggrolsseja. Niin, tahan asti ollaan kokattu Hitaalla SAHKOliadella. No taalla sitten no nopee KAASUliasi. Ellu ei si sita hiffanu ja kaks minuuttia ni keittiosta kuuluu PERSE, VOI PERSE! Eggrollsit on palanu mustaks ja keittio taynna savua. No maa luppaan jalomialisesti tehra ellulle yhren. No enkohan maa onnistu ekaks heittaan ne raa'at siihen paskaselle lattialle, joten osa menee suaraan roskiin. Onneks sentaan muutama jai paistokelposeks. Hyva kokkikolmoset!
Mentiin leirin alkaesa ruakasaliin. Istuttiin hetki ja huamattiin et lapsia onki enemma ku eilen ja meilla oli matskua vaan samalle maaralle. Ruaka tuatiin just poytaa ja me lahrettiin valmisteleen. Rouva Myyra katto hiukan kummissaan, ku me lahrettiin. Lopulta si ehrittiin takas ruaka-aikaa ja rouva sit kyseli, et eiko meille maistu vai mita? Se ruaka oli tosi hyvaa, mut meen piti valmistella. Joo. No sit itse leirihetkeen. Se olikin taphtumia taynna. Leikittiin pikipataa (pastori siis veti leikin ja maa luulin sen olevan pikipataa). Pastori tiputtaa mun selan taakse liinan ja hipsii pakoon. No maa lahren sitten totutusti kiartaan eri suuntaan. Pastori katsoo minua kummastuneena ja pomppaa ilmaan ja vaihtaa suuntaa. Leikin ideana olikin ottaa siis liinan pudottaja kiinni, eika ehtia paikalle ekana. hyva mina!
Annettiin lapsille suamalaiset nimet, oli pasia ja liisaa ja tiinaa ja jonia. Me saatiin vaihtareiks kiinalaiset nimet: Maa oon naisellisen viehettava perhonen= dieja ja Ellu on kukkaistytto= Lina
Samaan aikaan ku pastori Myyra miatti meille kiinankialisia nimia, niin hanen pojanpoikansa 2v oli vaurisa. Paatti hiukan tutustua videotykkiin, vetas johdosta ja hylly kaatuu ja tykki lentaa kovaa lattialle. Tiatokoneen tippumine ja millien paahan. Onneks kuitenkin se tykki toimi edelleen. Muuten olis pastorin tanssivideot voinu jaada nakematta!
"Ties kuinka kauan taa kierto viela jatkuu
kunnes mun sydan aloillensa asettuu
kun kotiin saavun, syliini sinut suljen
vaan kiertolaisen teita siihen saakka kuljen"
NMB
Vaan kiertolaisen teit� siihen saakka kuljen
perjantai 29. heinäkuuta 2011
Kaksi kauneinta
No niin. Nyt on aika pakata reput ja hengailla taa paiva haistellen Taipein tuulia. Illalla otamme suunnaksi Etela-karjen, Henghcunin. Siita alkaa meijan etela-tour, joka on sanan varsinaisessa merkityksesa torellista touria Pingtunin-Kaohsiunigin, Henghcunin ja monen muun paikan valilla. No se kaikki on vasta eresa. Katotaa hiukkase taakse pain, mita on tapahtunu. Vai onks ees mittaa. Ei mittaa oikeesti. >D
Tue 26.7
Lahettien tytar taytti 20v. Oltiin hanta juhlistamasa ihanan mustikkakakun voimin. Synttarit sujui ihan hyvisa merkein, kunnes me paatettiin taas alkaa noloileen vauhdilla. Juha siis selitti, etta hanella on ollu koko taala olo ajan residenssisa vaarin kirjotettu toinen nimi. Han ei aiemmin ollu sita korjannu, ku se on taala hankalaa. Nyt han oli paattany sen korjata, ja siita sit tietenki aiheutu kaikkee. Pankkeihin yms. tarvi menna uuden residenssin kans vaihtaan tiadot jne. No perusellu ei si ihan ollu kuunnellu koko aikaa, vaan tokasee yhtakkia, et onko taa Markku siis se uusi lahetti, joka on tanne tulossa? Oli siina kaikilla naurusa pitelemista.
Wen 27.7
Vihdosta viimein, paasimme sinne orpokotiin perehdyttamisvuaroon. No perehdytyksesta tulikin aika noppeesti tyavuaro. Siina sita oltiin kakkavaipparallisa, Jou! Hyvin se meni, ja vauvojen kans sujuu vaik ei yhteista kialta ookka. Iltapaivalla suunnattiin Mingsuen seurakunnan lastenleirille pittaa laulutuntia. No siala ne otti lepia, ko mentiin. Ohjelmasa oli kahen tunnin paikkarit. Koskas esim meijan leireilla? No paatettiin opettaa muksuil ken on luanu kukkasen- veisu. Melkein onnistu. No ei se oo tarkeinta se lopputulos vaan se etta yritettiin!
Joupa joo. Yllattaen, oli pakko kayda jatskilla palkitsemasa ittensa. Taalla on siis niin huippu jatskipaikka: Coldstone creamery. Pakko saada Huittisiin! Se on siis semmonen, et niil on listalla eri "annoksii", esim vaniljajaateloo, brownien palasia, toffeekastiketta ja paahdettuja manteleita, tai si juustokakkujadee ja tuareita marjoja. No se ei siis oo mikkaa annos oikeesti. Ne ottaa sen jaden minka valkkaat, ja laittaa sen kylmalle kivelle, si ne lissaa ne "mausteet", mikka annokseen kuuluu ja pyarittaa siita pallon. Fressii makujadee. Hullun hyvaa!
Thu 28.7
Taas orpokoti kutsuu.Paiva meni samanlai, mut ilman kakkarallia. Sit taas leirille. Kokonaisuus onnistu tosi hyvin. Alkuun leikittiin, ja muksut oli ihan innoisaan, koska kuten jo aiemmin mainitsin, taalla ei leikita. Sit tarina kolmesta puusta ja oman puun tekeminen. Oli hyva juttu. Illalla paatin, et nyt haluun syara dumplingiseja, no yllattaen kaikki paikat oli kii. Viimisesta avoimesta loyty yks, Jees! Tannaa meilla oli joku outo olo molemmilla, oltii ihan varmoja, et tullaa kippeeks. Onneks ei kuitenka tultu.
Fri 29.7
Toisten lahettien lapsen 4v synttareilla. Enpas aikoihin ollukka ollu lastenkutsuilla, paitsi omilla 5v-kutsuillani. Oli kivaa, mutta meteli oli korvia huumaava :)
Tahan siis periaattesa paattyy chapter 1. Katsotaan sittemmin, miten alkaa chapter 2. Tuntui niin tylsalta paattaa meijan kuukausi taalla taipeisa nain tylsalsti. Varmasti jotain on tapahtunut, hauskempaakin. Kunhan vaan muistas.
Jipun laulua lyhennellen:
"Toinen tytöistä piirtää kukkia
Farkkujen lahkeisiin
Ja rakastuu aina pitkätukkaisiin poikiin
Toisella on niin kova ikävä
Ja se kantaa käsissään kyyneleitä
Ja ne matkustaa pois
Kaksi maailman kauneinta, kaksi maailman herkintä
Kaksi maailman pienintä ja tärkeintä sydäntä
Kaksi maailman kauneinta, kaksi maailman herkintä
Kaksi maailman pienintä
Ja ne matkustaa
Ja ne matkustaa, öisin junalla
Ja nukahtaa vasten ikkunaa
Ja ne matkustaa, öisin kahdestaan
Eikä kukaan ole vastassa"
sunnuntai 24. heinäkuuta 2011
Mamma Mia!
No niin. Vapaapaiva. Sita voi ihan hyvalla omalla tunnolla syoda aamupalan vasta kahden maisa, eiks vaan. Ostettiin eilen paikallisesta supermarketista tarvikkeita eggrollseihin ja tehtiin ite, nam :) ja Abbaa taysilla taustalla!
No mutta, tasa on ollu hiuka hiljaseloa blogin suhteen, ko on ollu niin kiire. Mutta se tarkottaakin, etta paljo hauskaa tapahtunut, joten Let's start.
Fri 22.7
Eli ihan ekana. Meen tartti vaihtaa huanetta perjantaina. Joten se tarkotti et kaikki tavarat piti pakata ja raahata nelja kerrosta alaspain. No oltiin siina via pakkaamasa, ku meen ovveen koputettiin. Ei jaksettu menna avaan, vaan juastiin vessaan piiloon. (Oletus siis oli et se oli siivooja, joka tulee hataa meet pois huaneesta kiireella). Se avas meen oven, mut meil oli turvalukko, joten kiinni jaatiin et sisalla oltiin. No se sulki oven ja hetken paasta koputti uusiks. Taas ryntays vessaan. Talla kertaa laitettiin suihku paalle, et se luulis et me ollaan suihkusa tjn. No kolmannella kertaa ei enaa juastu vessaa. Kului minuutteja, ku maa kurkkasin ovisilmasta ja siala se mollotti erelleen. No paatin sitten avata. Se rupes sonkonttaan kiinaks jotain. Maa en tiatty ymmartany, eika se puhunu enklantii lainkaan. Naytin sille vaan kellosta 12, et sillo ollaa valmiita. Se nyakkas vaa.
Sit tultii palauttaa avain ja respan tati paatti kertoo meille, et siivoja oli tullu kertoon meille et meen uus huane on vappaa (alun perin sen ei pitany olla vapaa ku vasta 15). No lappa, et laittaa enklantia puhumattoman kertoon meille asiaa.
No lahrettiin sit hissilla viamaan tavaroita (meilla oli siis jo kiire). No kuinkas ollakka maa ja suurin osa tavaroista paasee hissista pois. Mut Ellulla on sellanen perasa verettava laukku. Ellu oli just paassy ite hissista ulos, mut laukku via hissisa ku ovet alkaa sulkeutua. Ellu irrottaa laukusta ja laukku jaa hissiin ja lahtee yksikseen alaspain. Yritetaan siina tilata uutta hissia, et paastas peraa. Kestaa. No lopulta ellu lahtee peraa ja maa jaan passiin. Kesti lahes kymmenen minsaa, ennen ku matkalaukku hissi tuli takas 22.kerrokseen, ja maa sit pokkana kurkkaan hissiin ja nappaan laukun. Elluki palaa retkeltaan ja muuto voi alkaa.
No lahdettiin sit kiireella tan episodin jalkeen kohti Neihua (kaakkois-Taipeita.) Matkalla kohti metroa joku randomtytto tulee ja kysyy Where are you from? Me toistellaan siina useempaan otteeseen, et FINLAND. Lopulta tytto tajuaa ja sanoo: "Oh Nokia". Me ollaan vaan et: "Yes". Tytto hymyilee leveasti, nayttaa meille peukkua ja lahtee. So random.
No lopulta selvitaan Neihuun. Siala odotellaa Veraa, paikallista tyantekijaa. Se esittelee meille Neihun aluetta. Se via meet puistoon, sammuttaa auton ja kysyy, et halutaanko jalotella. Me siina ehrittiin kakskyt sekkaa miattii ja ku vastausta ei kuulunu, tati sanoi: Maybe not ja kaynnisti autonsa. Sama toistui vuorella. Kolmannella kerralla, me heti ku se kysy jottai ni vastattiin YES! Ja pysattuu kaffeelle. Tati oli hirveen varovainen kuski, mut se paatti parkita aika riskisti. Jatti serpenttiinitielle, keskelle mutkaa autonsa sillai pualiks ajokaistalle, hatavilkut paalle. Kysy vaan ellulta: Is it ok? Johon ellu totes: I think it is ok. No siina sita sit oltii.
Saman naisen kans mentiin si via syamaan. Tilattiin siina ja se anto meil kasipyyhkeet. Ja viela toiset. Sanottiin, et ei me tarvita toisia. Sitten se sano vaan: Put in in your bag!. Me oltiin ajateltu, et me ollaan aika hamstereita, ku me otettiin kaikista hotelleista kaikki ilmanen mukaan, mutta luulen, etta me tavattiin kaltaisemme. Tatihan meinaan palautti simpukkakeittonsakin vaan saadakseen ilmasen jalkkarin. Tervetuloa Neihuntati Hamsterikerhoon!
Sat 23.7
Kiireella valmistettiin opetusta nuarteniltaan. No saatiin just lahes valmiiks, ja lahettiin Annelle ja Juhalle. So. Oltiin sia sillai hyvisa ajoin, joskus kakskyt vaille kuus (nuartenilta alko siis seiskalta). No Juha siina paisteli viala vohveleita, jotka muuten oli ihan sairaan hyvia. Mutta kello oli siis jottai pual seiska, kut lahettiin kohti Banqiaoo, josa nuartenillan oli. Niin siala oltii sit 18.55 ja meilla oli via valmisteltavaa. No alettii hommiin hirveella hookilla, tehokkaasti ja kiireesti. No turhaan kiirehrittiin, ku ekat nuaret tuli vasta 19.45, jolloi tapaa opetus alkaa. Oltii jakauruttu kahtia: Toisella pualla ellu ja kiinan kialen taitoset tyypit veti rattaa ja toisella pualla maa ja nuaret pelailtiin. No kukaa nuarista, ei kovasti puhunu enklantia joten siina sitten elekialella. Onneks ekana radan menny poika tuli si ja sen kans loyrettiin yhteinen kommunikaatiotapa. Ei seka oikee englantia puhunu, mut ees vaha. Se tulkkas si muille. Loppuhyvin kaikki hyvin.
Sun 24.7
Matka kohti Hsinchua voi alkaa. Maa ja ellu lahrettii kahrestaan kohti pikkusta paikkaa, koska meet oli buukattu sinne jumikseen. Saavuttii perille, ja meita vastasa piti olla Julie. Etittiin siina sitten naista, joka hakis meet. (Ei siis tiatty minkanakonen tai mittaa). No oltiin siina ihan pallohukasa. Hetken paasta lahes kaksmetrinen mias tuli kyssyy, et ollaaks me teija ja elina. Oltiin varmaan puusta puronneen nakosia, mut saatiin nyakatyks kuiteski. Se sano, vaan et aiti oottaa autosa. Lahrettii si seuraan sita ja siala autosa sit oli Julieaiti. No mentiin sinne kirkolle si. Jumiksesa meen piti kertoo keta me ollaa ja miks me ollaa. No siina si enklanniks jottai sonkotettii, ja lopulta maa rajaytin potin: "in 2010 We were in same curse" Tulkki katto hiuka, mutta luulen, etta han ihan tulkkas cursen coursena kuten oli tarkoituskin.
Sit paastiin via nuarten keskusteluryhmaa mukkaa, tai lahinna siita tuli meen tenttaustilanne. No keskustelun loppupualla ne kysy meilta jotenkin nain: Is there in Finland Sanacyla? Pyydettiin pari ripiittia ja sitten elina sano mulle, et ne varmaan puhuu synagogista ja maakin siina nyakkasin. Ellu oli just alkamasa kertoa synagogista, ku ne via hiukan selitti: sit maa tajusin: Hitto, ne puhuukin SANTA CLAUSISTA, eli joulupukista. Se vasta oliski ollu nastaa, jos oltas ruvettu synagogista puhuu, ku toiset puhu joulupukista. Tahan voi todeta ainoastaan, etta MAMMA MIA!
" Look at me now, will I ever learn?
I don't know how, but I suddenly lose control"
ABBA
No mutta, tasa on ollu hiuka hiljaseloa blogin suhteen, ko on ollu niin kiire. Mutta se tarkottaakin, etta paljo hauskaa tapahtunut, joten Let's start.
Fri 22.7
Eli ihan ekana. Meen tartti vaihtaa huanetta perjantaina. Joten se tarkotti et kaikki tavarat piti pakata ja raahata nelja kerrosta alaspain. No oltiin siina via pakkaamasa, ku meen ovveen koputettiin. Ei jaksettu menna avaan, vaan juastiin vessaan piiloon. (Oletus siis oli et se oli siivooja, joka tulee hataa meet pois huaneesta kiireella). Se avas meen oven, mut meil oli turvalukko, joten kiinni jaatiin et sisalla oltiin. No se sulki oven ja hetken paasta koputti uusiks. Taas ryntays vessaan. Talla kertaa laitettiin suihku paalle, et se luulis et me ollaan suihkusa tjn. No kolmannella kertaa ei enaa juastu vessaa. Kului minuutteja, ku maa kurkkasin ovisilmasta ja siala se mollotti erelleen. No paatin sitten avata. Se rupes sonkonttaan kiinaks jotain. Maa en tiatty ymmartany, eika se puhunu enklantii lainkaan. Naytin sille vaan kellosta 12, et sillo ollaa valmiita. Se nyakkas vaa.
Sit tultii palauttaa avain ja respan tati paatti kertoo meille, et siivoja oli tullu kertoon meille et meen uus huane on vappaa (alun perin sen ei pitany olla vapaa ku vasta 15). No lappa, et laittaa enklantia puhumattoman kertoon meille asiaa.
No lahrettiin sit hissilla viamaan tavaroita (meilla oli siis jo kiire). No kuinkas ollakka maa ja suurin osa tavaroista paasee hissista pois. Mut Ellulla on sellanen perasa verettava laukku. Ellu oli just paassy ite hissista ulos, mut laukku via hissisa ku ovet alkaa sulkeutua. Ellu irrottaa laukusta ja laukku jaa hissiin ja lahtee yksikseen alaspain. Yritetaan siina tilata uutta hissia, et paastas peraa. Kestaa. No lopulta ellu lahtee peraa ja maa jaan passiin. Kesti lahes kymmenen minsaa, ennen ku matkalaukku hissi tuli takas 22.kerrokseen, ja maa sit pokkana kurkkaan hissiin ja nappaan laukun. Elluki palaa retkeltaan ja muuto voi alkaa.
No lahdettiin sit kiireella tan episodin jalkeen kohti Neihua (kaakkois-Taipeita.) Matkalla kohti metroa joku randomtytto tulee ja kysyy Where are you from? Me toistellaan siina useempaan otteeseen, et FINLAND. Lopulta tytto tajuaa ja sanoo: "Oh Nokia". Me ollaan vaan et: "Yes". Tytto hymyilee leveasti, nayttaa meille peukkua ja lahtee. So random.
No lopulta selvitaan Neihuun. Siala odotellaa Veraa, paikallista tyantekijaa. Se esittelee meille Neihun aluetta. Se via meet puistoon, sammuttaa auton ja kysyy, et halutaanko jalotella. Me siina ehrittiin kakskyt sekkaa miattii ja ku vastausta ei kuulunu, tati sanoi: Maybe not ja kaynnisti autonsa. Sama toistui vuorella. Kolmannella kerralla, me heti ku se kysy jottai ni vastattiin YES! Ja pysattuu kaffeelle. Tati oli hirveen varovainen kuski, mut se paatti parkita aika riskisti. Jatti serpenttiinitielle, keskelle mutkaa autonsa sillai pualiks ajokaistalle, hatavilkut paalle. Kysy vaan ellulta: Is it ok? Johon ellu totes: I think it is ok. No siina sita sit oltii.
Saman naisen kans mentiin si via syamaan. Tilattiin siina ja se anto meil kasipyyhkeet. Ja viela toiset. Sanottiin, et ei me tarvita toisia. Sitten se sano vaan: Put in in your bag!. Me oltiin ajateltu, et me ollaan aika hamstereita, ku me otettiin kaikista hotelleista kaikki ilmanen mukaan, mutta luulen, etta me tavattiin kaltaisemme. Tatihan meinaan palautti simpukkakeittonsakin vaan saadakseen ilmasen jalkkarin. Tervetuloa Neihuntati Hamsterikerhoon!
Sat 23.7
Kiireella valmistettiin opetusta nuarteniltaan. No saatiin just lahes valmiiks, ja lahettiin Annelle ja Juhalle. So. Oltiin sia sillai hyvisa ajoin, joskus kakskyt vaille kuus (nuartenilta alko siis seiskalta). No Juha siina paisteli viala vohveleita, jotka muuten oli ihan sairaan hyvia. Mutta kello oli siis jottai pual seiska, kut lahettiin kohti Banqiaoo, josa nuartenillan oli. Niin siala oltii sit 18.55 ja meilla oli via valmisteltavaa. No alettii hommiin hirveella hookilla, tehokkaasti ja kiireesti. No turhaan kiirehrittiin, ku ekat nuaret tuli vasta 19.45, jolloi tapaa opetus alkaa. Oltii jakauruttu kahtia: Toisella pualla ellu ja kiinan kialen taitoset tyypit veti rattaa ja toisella pualla maa ja nuaret pelailtiin. No kukaa nuarista, ei kovasti puhunu enklantia joten siina sitten elekialella. Onneks ekana radan menny poika tuli si ja sen kans loyrettiin yhteinen kommunikaatiotapa. Ei seka oikee englantia puhunu, mut ees vaha. Se tulkkas si muille. Loppuhyvin kaikki hyvin.
Sun 24.7
Matka kohti Hsinchua voi alkaa. Maa ja ellu lahrettii kahrestaan kohti pikkusta paikkaa, koska meet oli buukattu sinne jumikseen. Saavuttii perille, ja meita vastasa piti olla Julie. Etittiin siina sitten naista, joka hakis meet. (Ei siis tiatty minkanakonen tai mittaa). No oltiin siina ihan pallohukasa. Hetken paasta lahes kaksmetrinen mias tuli kyssyy, et ollaaks me teija ja elina. Oltiin varmaan puusta puronneen nakosia, mut saatiin nyakatyks kuiteski. Se sano, vaan et aiti oottaa autosa. Lahrettii si seuraan sita ja siala autosa sit oli Julieaiti. No mentiin sinne kirkolle si. Jumiksesa meen piti kertoo keta me ollaa ja miks me ollaa. No siina si enklanniks jottai sonkotettii, ja lopulta maa rajaytin potin: "in 2010 We were in same curse" Tulkki katto hiuka, mutta luulen, etta han ihan tulkkas cursen coursena kuten oli tarkoituskin.
Sit paastiin via nuarten keskusteluryhmaa mukkaa, tai lahinna siita tuli meen tenttaustilanne. No keskustelun loppupualla ne kysy meilta jotenkin nain: Is there in Finland Sanacyla? Pyydettiin pari ripiittia ja sitten elina sano mulle, et ne varmaan puhuu synagogista ja maakin siina nyakkasin. Ellu oli just alkamasa kertoa synagogista, ku ne via hiukan selitti: sit maa tajusin: Hitto, ne puhuukin SANTA CLAUSISTA, eli joulupukista. Se vasta oliski ollu nastaa, jos oltas ruvettu synagogista puhuu, ku toiset puhu joulupukista. Tahan voi todeta ainoastaan, etta MAMMA MIA!
" Look at me now, will I ever learn?
I don't know how, but I suddenly lose control"
ABBA
keskiviikko 20. heinäkuuta 2011
Kuinka monta elamaa
Hups. Alkaa tapahtua.
Tue 19.7
Aamulla mentiin tutustuu AIDS-vauvojen lastenkotiin. Se tuntu tosi hyvalta ja toimivalta paikalta. Me mennaan sinne ens viikolla vapaaehtoseks. Se lammittaa sydanta ja sita odottaa oikee innolla. Se on varmaan semmosta konkreettista tyata, misa huamaa olevansa hyadyks.
Sitten mentiin paikalliseen kangasmarkettiin. Se oli taynna mita erivarisempia, kuvioisempia ja materiaalisia kankaita. Siala olis voinu eksya. Miatittii, jos teetettas ittelemme semmoset kiinalaiset puvut, mut sikku kysyttiin hintoja ni ei ennaa aateltukka. Eli kankas on kyl halpaa mut pianet kiinalaiset ossaa rahastaa, eli teko palkka olis sitten semmosen satasen verran. Eli ei vastaa kyl kayttomaaraa siina puvusa, joten no way.
Sitten paivan noloilu kohtaan, of course! Eli mentiin yhden seurakunnan lastentapahtumaan sivustaseuraajiks. Kattelin sia sit semmosta laatikkoa, ku ihmettelin mika se on. Niin, siina sitten Anne kysy pastorilta, ja kerto mulle. Maa siina sitten kyselin, et tiataaks pastori, et onks semmosia pianempia ja et mista niita sais. Kuuluu viis minuuttia ja skootteri kaynnistyy pihasa. Niin. Pastori lahti ihan kuulkaas ostamaan mulle ja ellulle semmoset lootat! Niin. Taala kulttuurisa on siis niin, et jos kehhuu toisen ommaa, tullee toiselle vahan ku pakko antaa se sille kehujalle. Ja ilmeisesti vaikkei kovasti kehuska, vaan ilmasee kiinnostuksena voi tulla sama tilanne. No nyt ollaan sit laatikon verran rikkaampia.
Wen 20.07
Aamulla Anne kysyi, etta tunnettiinko me se eilinen maan jaristys. Ai Mika Maanjaristys, kysyttiin maa ja ellu yhresta suusta. Eli ei siis tunnettu. Mut maa siis jarisi.
Aamulla kuunteluoppilaaks paikalliseen naistenpiiriin. Mika lappa. Siala istuu pastorikin, siis tosiaan Herra Pastori. Naisten piirisa. No viaraileva puhuja alottaa. Se kovasti kertoo, kuinka yli 60-v ei saa syara hunajaa ku siina on mehilaisen kakkaa. Ja sit et tomaattia ja porkkanaa ei saa syara tuareena vaan ne pittaa paistaa. Niin ja sitten se kerto et laakkeet on huanoja, mut et silla oli kivasti luannontuatteita messisa. Ja ne on hyvia. So, saatiinpa sitten kassilinen rohtoja mukaan. Yhdet autto pehmeeseen uneen, toiset toi energiaa, kolmannet helpotti pissavaivoihin ja neljannet ehka jotain valkaisevaa iholle. Luulempa etta hostellin henkilokunta saa ihan kivat pillerit..
Kaytiin syamasa porukalla aivan todella hyvaa ruakaa, harmi vaan et vaha kiireella. Sit lahettiinki jo kovaa vauhtia kohti vankilaa. Niin ensiks: ihan viaraasa kaupungisa taivotteena loytaa valkoinen pakettiauto, josa olis saksalainen lahetti (jota kukaan ei tuntenut). So sompailtiin siina ja ajettiin kaupunkia ristiin rastiin. Lopulta loyrettiin. Sit lahrettiinki vankilaan, suaraan vankilaan kulkematta lahtoruurun kautta.
Taa lahetti siis tekkee ulkomaalaisten vankilasa tyata niitten parisa, jokka puhhuu englantia. Suuremmaks osaks filippiinilaisten. Valilla on joku eurooppalainenkin. Lahetti kyselee kuulumisia, via enkunkialista matskua ja pitaa Raamattuhetken siina. Se oli tosi hianoo. Sinne oli tullu uus nainen just. Se oli ollu maasa luvatta ja joutunu vankilaa. Silla ei ollu yhtaan enkkua puhuvaa sen sellisa. Eika mittaa matskua mukana. Se sai sitten Raamatun ja muuta materiaalia. Juteltiin sen kanssa siina ja luettiin Raamattua. Se liikuttui ihan silmin nahden, kun joku hanen kanssaan jutteli ja oli tullut hanta katsomaan.
Sitten olikin matka miasten pualle. Siala oli ku joku nayttelyesine. Kaikki sai avoimesti tuijjottaa. Selan takana ja sivulla ja edesa, joka paikasta joku tuijotti ja korvan juuresa hurisi tuuletin. Yrita siina sitten keskittya juttelemaan niiden kanssa, kenen piti. Aika oli muutenkin rajallinen, ettei edes oikein ehtiny.
Viime paivat on monella tappaa ollu tosi koskettavia ja antaneet paljon. Ne on laittanu ajattelee vahan kaikkea. Ennen kaikkea sita, kuinka monella eri tavalla ja kuinka monesa eri paikasa Jumala toimii. Parhaiten on huamannu sen, etta homma toimii rakkaudesta.
"Jos antaisit itsellesi luvan nahda
Voisit sen nahda mita Jumala voi tehda
Sarjettyyn sydameen Han elaman antaa
Kadet lavistetyt heikkoa kantaa
Syntitaakka pois harteilta otetaan
Vapauteen Jeesus tuli vapauttamaan" Kaemo
Tue 19.7
Aamulla mentiin tutustuu AIDS-vauvojen lastenkotiin. Se tuntu tosi hyvalta ja toimivalta paikalta. Me mennaan sinne ens viikolla vapaaehtoseks. Se lammittaa sydanta ja sita odottaa oikee innolla. Se on varmaan semmosta konkreettista tyata, misa huamaa olevansa hyadyks.
Sitten mentiin paikalliseen kangasmarkettiin. Se oli taynna mita erivarisempia, kuvioisempia ja materiaalisia kankaita. Siala olis voinu eksya. Miatittii, jos teetettas ittelemme semmoset kiinalaiset puvut, mut sikku kysyttiin hintoja ni ei ennaa aateltukka. Eli kankas on kyl halpaa mut pianet kiinalaiset ossaa rahastaa, eli teko palkka olis sitten semmosen satasen verran. Eli ei vastaa kyl kayttomaaraa siina puvusa, joten no way.
Sitten paivan noloilu kohtaan, of course! Eli mentiin yhden seurakunnan lastentapahtumaan sivustaseuraajiks. Kattelin sia sit semmosta laatikkoa, ku ihmettelin mika se on. Niin, siina sitten Anne kysy pastorilta, ja kerto mulle. Maa siina sitten kyselin, et tiataaks pastori, et onks semmosia pianempia ja et mista niita sais. Kuuluu viis minuuttia ja skootteri kaynnistyy pihasa. Niin. Pastori lahti ihan kuulkaas ostamaan mulle ja ellulle semmoset lootat! Niin. Taala kulttuurisa on siis niin, et jos kehhuu toisen ommaa, tullee toiselle vahan ku pakko antaa se sille kehujalle. Ja ilmeisesti vaikkei kovasti kehuska, vaan ilmasee kiinnostuksena voi tulla sama tilanne. No nyt ollaan sit laatikon verran rikkaampia.
Wen 20.07
Aamulla Anne kysyi, etta tunnettiinko me se eilinen maan jaristys. Ai Mika Maanjaristys, kysyttiin maa ja ellu yhresta suusta. Eli ei siis tunnettu. Mut maa siis jarisi.
Aamulla kuunteluoppilaaks paikalliseen naistenpiiriin. Mika lappa. Siala istuu pastorikin, siis tosiaan Herra Pastori. Naisten piirisa. No viaraileva puhuja alottaa. Se kovasti kertoo, kuinka yli 60-v ei saa syara hunajaa ku siina on mehilaisen kakkaa. Ja sit et tomaattia ja porkkanaa ei saa syara tuareena vaan ne pittaa paistaa. Niin ja sitten se kerto et laakkeet on huanoja, mut et silla oli kivasti luannontuatteita messisa. Ja ne on hyvia. So, saatiinpa sitten kassilinen rohtoja mukaan. Yhdet autto pehmeeseen uneen, toiset toi energiaa, kolmannet helpotti pissavaivoihin ja neljannet ehka jotain valkaisevaa iholle. Luulempa etta hostellin henkilokunta saa ihan kivat pillerit..
Kaytiin syamasa porukalla aivan todella hyvaa ruakaa, harmi vaan et vaha kiireella. Sit lahettiinki jo kovaa vauhtia kohti vankilaa. Niin ensiks: ihan viaraasa kaupungisa taivotteena loytaa valkoinen pakettiauto, josa olis saksalainen lahetti (jota kukaan ei tuntenut). So sompailtiin siina ja ajettiin kaupunkia ristiin rastiin. Lopulta loyrettiin. Sit lahrettiinki vankilaan, suaraan vankilaan kulkematta lahtoruurun kautta.
Taa lahetti siis tekkee ulkomaalaisten vankilasa tyata niitten parisa, jokka puhhuu englantia. Suuremmaks osaks filippiinilaisten. Valilla on joku eurooppalainenkin. Lahetti kyselee kuulumisia, via enkunkialista matskua ja pitaa Raamattuhetken siina. Se oli tosi hianoo. Sinne oli tullu uus nainen just. Se oli ollu maasa luvatta ja joutunu vankilaa. Silla ei ollu yhtaan enkkua puhuvaa sen sellisa. Eika mittaa matskua mukana. Se sai sitten Raamatun ja muuta materiaalia. Juteltiin sen kanssa siina ja luettiin Raamattua. Se liikuttui ihan silmin nahden, kun joku hanen kanssaan jutteli ja oli tullut hanta katsomaan.
Sitten olikin matka miasten pualle. Siala oli ku joku nayttelyesine. Kaikki sai avoimesti tuijjottaa. Selan takana ja sivulla ja edesa, joka paikasta joku tuijotti ja korvan juuresa hurisi tuuletin. Yrita siina sitten keskittya juttelemaan niiden kanssa, kenen piti. Aika oli muutenkin rajallinen, ettei edes oikein ehtiny.
Viime paivat on monella tappaa ollu tosi koskettavia ja antaneet paljon. Ne on laittanu ajattelee vahan kaikkea. Ennen kaikkea sita, kuinka monella eri tavalla ja kuinka monesa eri paikasa Jumala toimii. Parhaiten on huamannu sen, etta homma toimii rakkaudesta.
"Jos antaisit itsellesi luvan nahda
Voisit sen nahda mita Jumala voi tehda
Sarjettyyn sydameen Han elaman antaa
Kadet lavistetyt heikkoa kantaa
Syntitaakka pois harteilta otetaan
Vapauteen Jeesus tuli vapauttamaan" Kaemo
maanantai 18. heinäkuuta 2011
Vapaata pudotusta
Tahan alkuun voisin todeta, mita viime tekstisa unohrin. Eli tavatiin muutama paikallinen, joille lahetit opetti englantia. Kysasin siina sitten, et kuinka kaua ne on opiskellu enklantia. Parin ripiitkysymyksen jalkee tytto naytti mulle sormilla 8. Maa siihen totesin et months? Tytto kattoo mua kummissaa ja vastaa etta years. Olispa maa voinu vajota alta.
Sat 16.7
Aamupalaksi ravitsevaa mahrollisimman valkosta leipaa ja hilloa. Huah! Tammosta next two weeks. Eipa se leipa ollu jarkyttavinta aamusa. Ellu kyssyy paikan omistajalta, et mista se on kotosin (Ellu ei tosian tianny sen olevan paikan boss, vaan luuli sita japsiks). Alkaa jaatava avautuminen ja kuvia latkyy poyralle ja tutuksi tulee huuto: "I am the streetfighter, ARHG!". Yritettaan siita liueta paikalta, toiseen poytaan. Ukko seuraa perasa. Pakottaa kaikki tyantekijat poyran aareen ja vaatii meita kertomaan suamesta ja ittestamme. No joka valliin se kuitenkin muisti mainita, et han on ollu streetfighter ja ARGH!! Koko hostellin vaki oli hiukan et argh. No lahrettii aika vikkelaa ja ku tultii takas, meilta tuli muut pyytaan anteeks ukon kaytosta. Vissiin jonkin sorttinen kaappijuappo.
Meilla oli nuartenilta vastuusa. Aiheena oli Kutsumus. Lahrettii sita si kasittelee Joonan tarinan kautta. Meni ihan hyvin, oltiinha me nahty monta tuntia vaivaa siihe. Sit oltii valmistauduttu suamenkialella ( tulkin valityksella) kertoo nuarille meen omasta elamasta. No kaks minuutti ennen ku sen piti alkaa meille torettiinkin, et enkuks olis iha hirvee hyva. Huah! Siina sita oltii. Liamesa. Ilmeisesti meni kuitenki iha ookoo, ku pastori kuivas liikuttuneena silmiaan. Lahjaks saatiin ihanat vaaleenpunaset paidat. Harmi vaan et ne on jotain kolmekokkoo liian isoja. Kaikki muut taala on pianta, mut lahjapairat oli jaatavan kokoset.
Sun 17.7
Yllari, tannaa ei ollu aamupalaksi ku hilloa. Leivat oli loppu.
Taifuunia odotettiin saapuvaksi. Se onneksi kuitenkin sivuutti Taiwanin. No satteet se kuitenkin toi tanne. Viikon on satanu ja sita on taas luvassa toinen samanmoine. Lahrettii kuitenki metrolla Jumikseen. Siinahan se. Ruakailu jumiksen jalkeen toi taas yllatyksia. Ellu oli vissii viimeks sotkenu niin paljo, et meille molemmille tuatii lusikat. Enaa ei puikkoja. Vain lusikat. Ihmetyksesta selvittyamme, siina sitten katottiin, et onpas herkullisen nakosia siania. Ei ihan ehritty ottaa (onneks). Ne olikin mustia ankan munia. yak!
Illalla saatiin kutsu kalaretkelle Keelungiin. Yei. Tarkotus oli siis saada kokeilla verkostamista, yks iso verkko viatas merelle ja paalle kakskyt ihmista kiskos sita sitten rannalta takas. Autosa matkalla, Ellu yht akkia huamaa: Kella hei se verkko on? Onkai se mukana?. Niin. Se varmaan on jossain kasilaukusa tai jottain. Tosin emmaaka yhtaan sen paremmin vetany: Totesin et toi mias sya kaikki kalojen ruuat, ku se mutusteli leipaa. Niin.. Jostai leivan muruista on varmaan valtameresa paljon hyatya..
No siina sitten reipas tunti koroteltiin Keelungiin. JA kas. Perille tultuamme setat huamas, et aallokko onkin liian kova. Lappa. Eipa kellaa tullu Taipeisa mialee soittaa, et onks aallot millaset. Otettiin siina sitten kuvia ja lahrettiin takas.
Mon 18.7
Vappaa paiva! Nukuttii pitkaa ja kaytiin paikallisten kasityomarketisa. Oli kaikkia hianoja juttuja. Sit poikettii ostaa ruakaa ja kauppaa juamaa. No maa siina sitten kattelin toiseen suuntaan ja kysyin ellulta: What do you want to drink? Lankkarimies viaresani hiukan kattoi ja hymyili. No just niin! Aikamoista.
Mita sita hyvaa piisia selittaa, taa tiivistaa tunnelman aika hyvin!
"Kello kulkee liian hiljaa ehkä patterit ovat melkein loppuneet
Joku lähti liian aikaisin juhlat olisivat vielä kauan jatkuneet
Sivua on aina helppo kääntää vaikeaa on sille uutta kirjoittaa
Joo ja sataa taas, kaatamalla vaan eikä se haittaa ollenkaan"
Apulanta
Sat 16.7
Aamupalaksi ravitsevaa mahrollisimman valkosta leipaa ja hilloa. Huah! Tammosta next two weeks. Eipa se leipa ollu jarkyttavinta aamusa. Ellu kyssyy paikan omistajalta, et mista se on kotosin (Ellu ei tosian tianny sen olevan paikan boss, vaan luuli sita japsiks). Alkaa jaatava avautuminen ja kuvia latkyy poyralle ja tutuksi tulee huuto: "I am the streetfighter, ARHG!". Yritettaan siita liueta paikalta, toiseen poytaan. Ukko seuraa perasa. Pakottaa kaikki tyantekijat poyran aareen ja vaatii meita kertomaan suamesta ja ittestamme. No joka valliin se kuitenkin muisti mainita, et han on ollu streetfighter ja ARGH!! Koko hostellin vaki oli hiukan et argh. No lahrettii aika vikkelaa ja ku tultii takas, meilta tuli muut pyytaan anteeks ukon kaytosta. Vissiin jonkin sorttinen kaappijuappo.
Meilla oli nuartenilta vastuusa. Aiheena oli Kutsumus. Lahrettii sita si kasittelee Joonan tarinan kautta. Meni ihan hyvin, oltiinha me nahty monta tuntia vaivaa siihe. Sit oltii valmistauduttu suamenkialella ( tulkin valityksella) kertoo nuarille meen omasta elamasta. No kaks minuutti ennen ku sen piti alkaa meille torettiinkin, et enkuks olis iha hirvee hyva. Huah! Siina sita oltii. Liamesa. Ilmeisesti meni kuitenki iha ookoo, ku pastori kuivas liikuttuneena silmiaan. Lahjaks saatiin ihanat vaaleenpunaset paidat. Harmi vaan et ne on jotain kolmekokkoo liian isoja. Kaikki muut taala on pianta, mut lahjapairat oli jaatavan kokoset.
Sun 17.7
Yllari, tannaa ei ollu aamupalaksi ku hilloa. Leivat oli loppu.
Taifuunia odotettiin saapuvaksi. Se onneksi kuitenkin sivuutti Taiwanin. No satteet se kuitenkin toi tanne. Viikon on satanu ja sita on taas luvassa toinen samanmoine. Lahrettii kuitenki metrolla Jumikseen. Siinahan se. Ruakailu jumiksen jalkeen toi taas yllatyksia. Ellu oli vissii viimeks sotkenu niin paljo, et meille molemmille tuatii lusikat. Enaa ei puikkoja. Vain lusikat. Ihmetyksesta selvittyamme, siina sitten katottiin, et onpas herkullisen nakosia siania. Ei ihan ehritty ottaa (onneks). Ne olikin mustia ankan munia. yak!
Illalla saatiin kutsu kalaretkelle Keelungiin. Yei. Tarkotus oli siis saada kokeilla verkostamista, yks iso verkko viatas merelle ja paalle kakskyt ihmista kiskos sita sitten rannalta takas. Autosa matkalla, Ellu yht akkia huamaa: Kella hei se verkko on? Onkai se mukana?. Niin. Se varmaan on jossain kasilaukusa tai jottain. Tosin emmaaka yhtaan sen paremmin vetany: Totesin et toi mias sya kaikki kalojen ruuat, ku se mutusteli leipaa. Niin.. Jostai leivan muruista on varmaan valtameresa paljon hyatya..
No siina sitten reipas tunti koroteltiin Keelungiin. JA kas. Perille tultuamme setat huamas, et aallokko onkin liian kova. Lappa. Eipa kellaa tullu Taipeisa mialee soittaa, et onks aallot millaset. Otettiin siina sitten kuvia ja lahrettiin takas.
Mon 18.7
Vappaa paiva! Nukuttii pitkaa ja kaytiin paikallisten kasityomarketisa. Oli kaikkia hianoja juttuja. Sit poikettii ostaa ruakaa ja kauppaa juamaa. No maa siina sitten kattelin toiseen suuntaan ja kysyin ellulta: What do you want to drink? Lankkarimies viaresani hiukan kattoi ja hymyili. No just niin! Aikamoista.
Mita sita hyvaa piisia selittaa, taa tiivistaa tunnelman aika hyvin!
"Kello kulkee liian hiljaa ehkä patterit ovat melkein loppuneet
Joku lähti liian aikaisin juhlat olisivat vielä kauan jatkuneet
Sivua on aina helppo kääntää vaikeaa on sille uutta kirjoittaa
Joo ja sataa taas, kaatamalla vaan eikä se haittaa ollenkaan"
Apulanta
torstai 14. heinäkuuta 2011
Matkalaulu
Mon 11.7
Aika luavuttaa hotelli. Matka kohti vuaristoa voi alkaa. Mutta HUPS, mullapa ei ookaan pyyhetta ja majapaikasta ei tiatoo. Oltii hiukan haisteltu taala kauppojen aukioloa ja se oli kovin myahasta (suurin osa aukee vasta kybalta, mut on ne sit toisaalta aukiki kymppiin tai jopa yhteentoista). No paatimpa sitten kysaista hotellin enklantia puhuvalta tatilta, et oisko joku kauppa jo auki, etta pyyhetta tarvisin. Tati miatti hetken, haki pari pyyhetta ja antoi ne "my seacret gift for you".
Sama tati saatto meet alas ja sanoi mongertaen " wish some day you come back". Maa siina vasyneena kuulin vahan vaarin ( kuulin etta han sanoi Which day you come back), ja kysyin This hotel or taipei? Tati hymyily vaan ja sanoi Both. Maa vastaan vaan et Friday. Ellu repee.
Matka oli pitka ja kuuma. Valilla pysahdyttiin syamaan kiinalaisittain pyarivan poydan aareen. Siina piti sit maistella karvasta melonia ja muita kummallisuuksi. Sitten olikin edesa via matka itse vuarelle. Oli sumuista. Noustiin aika matka. Hotelli oli positiivinen yllatys. Ja me molemmat saatiin omat doublebedit, jei! Tehtiin muutama pitka vaellus vesiputouksille, josa me innostuttiin ottamaan monenlaista kuvaa.. Olin niin kauniit maisemat, etta ihan henkisalpautu. Illalla oliki vuarosa taas sitten pyarivan poydan illallinen. Ja taas piti maistella. Siansorkkakin tungettiin naaman eteen ja pakko se oli maistaa. Eipa ollu herkullista. Tutustutiin illallisen lomasa meen tuleviin tyatovereihin. Osa puhu englantia, osa ei.
Rakas paivakirja tanaan sattui yks nolo juttu, mut ei mulle vaan.. (No jaakoon se salaisuudeksi)
Yolla sitten alkoikin otokanmetsastys ja muut huvit meijan hotellihuaneesa. Go Ellu!
Tue 12.7
Aamupalaksi Nuudeleita, hei kinukit kamoon. Ei niita kuulu aamulla syada. No taas vaellettiin ja kuvat goes wilder. No sitten olikin meijan aika lahtea alas vuaristosta, kohti etelaa. No matkalla alko sattaa nii julmetusti, ettei nahny metria etteensa. Se olikin ihan tosi turvallista vettaa semmosella saalla serpenttiini tiata. No varjelusta oli matkalla ja selvittiin. Mutta olihan se vanka tunne, ku salama iskee viareen ja jyristaa niin maan perusteellisesti. Sade kesti monta tuntia, ojat tulvi ja tiat oli veden peitosa. Anne rupes puhuu, et joskohan ois taifuuni tulosa.. Paastiin sitten Taychongiin (kirjotettaankoha noin?) ja sialta luatijunan kyytiin. Semmosta 300km tunnisa posotettiin sitten etelaan. Sialakin satoi.
Hotelliin loydettiin ja se oli lux, siis tosi hiano. Oli oma jaquzzi ja kaikkee. Anne sit avas teeveen ja eikohan sia kerrottu, etta taifuuni on tulosa. Se on via kaukana merella, mutta on tulosa taiwania kohti. Odotettavisa koko vuaden suurin taifuuni. Ennustettiin, et sunnuntaiksi olis tulosa tanne pai. Sita odotellesa.
Wen. 13.7
Ensimmainen leiri edesa. Meilla oli luvasa suamen esittelya, askartelua ja leikkeja. Taala lapset lakkaa leikkimasta tyyliin tarhasa. Se on outoa, kyl lapsen (ja vahan vanhemmankin) kuuluu saada leikkia. No ehka taa leikkimattomyys selittaa sitten seuraavan. Oli naytelma, jonka leirinvetajat esitti. Siina sitten kaikki mahdolliset aikuiset halus paasta mukaan. Nelja aikuista pukeutu kukiks, eika niilla ollu ees mittaa roolia. Seisoa ponottivat vaan siina. Kuten meilla lapset tarhassa. Kannattasko ehka miattia, et pitasko lasten antaa leikkia, eika vaan yrittaa saada tuloksellisuutta koko ajan.
No paatettiin hiuka via valmistella meija esitysta. Avattiin heijan koneella powerpointti esitys Suamesta. Paatettii hiuka lisata siihe kuvia. Ellu ehrotti, et jos heitettas siihe kuva mustastamakkarasta. No maa sitten googletan kuvaa ja sitku yritan kopioda sita, ni enhan maa ymmarra niita kiinanmongerruksia. No kokeilen siita sitten jarjestyksesa kaikkia. Lopulta kopionti onnistuu. Siina sitten valmisteltiin lisaa. Leirinvetaja, arvokas vanhempi naisihminen tulee siihen meijan taakse kyssyy, et onks kaikki ookoo. Saatiin se sitten just valmiiksi. Suljen ihan rauhas powerpointin ja tadaa! Taustakuvaksi levahtaa mustatmakkarat. Vanhempi naisihminen toljottaa suu auki. Maa repeen, Ellu repee ja Anne repee. So long. Maa mongerran vaan englanniksi, et emmaa ossaa vaihtaa sita kiinan kialella. No se jai siihen sitten. Kunnes yks tati sen laitto pois. Mut eipa ollu riamulla rajjaa.
Lasten kans meni hyvin. Kuuntelivat suamiesitysta, tykkasivat lapsysta ja karvapallojen teosta. Taalla ei myaskaan lapset askartele, paitsi jos ihan harrastaa sita. Eli kadentaidot oli hyva juttu.
Paiva pulkasa ja kohti Fanglioaa. Siala, merenranta kylasa, asuu Carola ja Lars, lahetit. Sinne yaks. Yolla meri raivosi, aallot oli ihan hullun korkeita, mut lopulta nukahrettiin.
Fri 15.7
nyt ollaan tultu takas Taipeihin. Pitas alkaa miattii omaa kutsumustaan ja sita miks on taalla. Haluavat kuulla siita lauantain nuartenillasa. Taalla sattuu ja taphtuu paljon. Sisallakin tapahtuu jotain. Sita miattii kovasti, et mika on se mun torellinen tehtava ja paikka. Annanko ittestani tarpeeks tyassani. Onko jotain muutakin? No onneksi voi luattaa, siihen etta on joku joka johdattaa ja varjelee. Ja aikaa myaten nayttaa sen, mika on parasta. Vaikka sita itte kulkis vaaraan suuntaan, niin onneksi nekin voidaan kaantaa voitoksi.
Eipa tanaan muuta ku, 1) Ellu ylitti tiata pain punasia pahimpaa ruuhka-aikaan, 2)Pelastyttiin ukkosta niin, et paettiin sita Donkin Donutsiin ja paikalliset nauro 3) Kannykkaani saa ladattua vain lahettien asunnoisa, so weirrd. 4) Selattuani kannykkaa, pikkuisen kummityttoni Meean kuva pompahti ruudulle. Han toivotti minulle hyvaa syntymapaivaa. Hassua. Eihan siita syntymapaivasta olekaan kuin pualivuotta. Mutta se oli kiva tervehdys suamesta, vaikkei se ollukka ihan ajankohtanen :)
Taifuunia odotellesa, kiitan ja kuittaan. Ja via totean. Talla viikolla, ei niin kovasti oo sattunu mittaa noloo tai hauskaa, koska mee on pitany pittaa turvat kii ja esittaa asillisia.
"Avaan ikkunan, hengitan sisaan maisemaa niin taydellista etta pelottaa"
Aika luavuttaa hotelli. Matka kohti vuaristoa voi alkaa. Mutta HUPS, mullapa ei ookaan pyyhetta ja majapaikasta ei tiatoo. Oltii hiukan haisteltu taala kauppojen aukioloa ja se oli kovin myahasta (suurin osa aukee vasta kybalta, mut on ne sit toisaalta aukiki kymppiin tai jopa yhteentoista). No paatimpa sitten kysaista hotellin enklantia puhuvalta tatilta, et oisko joku kauppa jo auki, etta pyyhetta tarvisin. Tati miatti hetken, haki pari pyyhetta ja antoi ne "my seacret gift for you".
Sama tati saatto meet alas ja sanoi mongertaen " wish some day you come back". Maa siina vasyneena kuulin vahan vaarin ( kuulin etta han sanoi Which day you come back), ja kysyin This hotel or taipei? Tati hymyily vaan ja sanoi Both. Maa vastaan vaan et Friday. Ellu repee.
Matka oli pitka ja kuuma. Valilla pysahdyttiin syamaan kiinalaisittain pyarivan poydan aareen. Siina piti sit maistella karvasta melonia ja muita kummallisuuksi. Sitten olikin edesa via matka itse vuarelle. Oli sumuista. Noustiin aika matka. Hotelli oli positiivinen yllatys. Ja me molemmat saatiin omat doublebedit, jei! Tehtiin muutama pitka vaellus vesiputouksille, josa me innostuttiin ottamaan monenlaista kuvaa.. Olin niin kauniit maisemat, etta ihan henkisalpautu. Illalla oliki vuarosa taas sitten pyarivan poydan illallinen. Ja taas piti maistella. Siansorkkakin tungettiin naaman eteen ja pakko se oli maistaa. Eipa ollu herkullista. Tutustutiin illallisen lomasa meen tuleviin tyatovereihin. Osa puhu englantia, osa ei.
Rakas paivakirja tanaan sattui yks nolo juttu, mut ei mulle vaan.. (No jaakoon se salaisuudeksi)
Yolla sitten alkoikin otokanmetsastys ja muut huvit meijan hotellihuaneesa. Go Ellu!
Tue 12.7
Aamupalaksi Nuudeleita, hei kinukit kamoon. Ei niita kuulu aamulla syada. No taas vaellettiin ja kuvat goes wilder. No sitten olikin meijan aika lahtea alas vuaristosta, kohti etelaa. No matkalla alko sattaa nii julmetusti, ettei nahny metria etteensa. Se olikin ihan tosi turvallista vettaa semmosella saalla serpenttiini tiata. No varjelusta oli matkalla ja selvittiin. Mutta olihan se vanka tunne, ku salama iskee viareen ja jyristaa niin maan perusteellisesti. Sade kesti monta tuntia, ojat tulvi ja tiat oli veden peitosa. Anne rupes puhuu, et joskohan ois taifuuni tulosa.. Paastiin sitten Taychongiin (kirjotettaankoha noin?) ja sialta luatijunan kyytiin. Semmosta 300km tunnisa posotettiin sitten etelaan. Sialakin satoi.
Hotelliin loydettiin ja se oli lux, siis tosi hiano. Oli oma jaquzzi ja kaikkee. Anne sit avas teeveen ja eikohan sia kerrottu, etta taifuuni on tulosa. Se on via kaukana merella, mutta on tulosa taiwania kohti. Odotettavisa koko vuaden suurin taifuuni. Ennustettiin, et sunnuntaiksi olis tulosa tanne pai. Sita odotellesa.
Wen. 13.7
Ensimmainen leiri edesa. Meilla oli luvasa suamen esittelya, askartelua ja leikkeja. Taala lapset lakkaa leikkimasta tyyliin tarhasa. Se on outoa, kyl lapsen (ja vahan vanhemmankin) kuuluu saada leikkia. No ehka taa leikkimattomyys selittaa sitten seuraavan. Oli naytelma, jonka leirinvetajat esitti. Siina sitten kaikki mahdolliset aikuiset halus paasta mukaan. Nelja aikuista pukeutu kukiks, eika niilla ollu ees mittaa roolia. Seisoa ponottivat vaan siina. Kuten meilla lapset tarhassa. Kannattasko ehka miattia, et pitasko lasten antaa leikkia, eika vaan yrittaa saada tuloksellisuutta koko ajan.
No paatettiin hiuka via valmistella meija esitysta. Avattiin heijan koneella powerpointti esitys Suamesta. Paatettii hiuka lisata siihe kuvia. Ellu ehrotti, et jos heitettas siihe kuva mustastamakkarasta. No maa sitten googletan kuvaa ja sitku yritan kopioda sita, ni enhan maa ymmarra niita kiinanmongerruksia. No kokeilen siita sitten jarjestyksesa kaikkia. Lopulta kopionti onnistuu. Siina sitten valmisteltiin lisaa. Leirinvetaja, arvokas vanhempi naisihminen tulee siihen meijan taakse kyssyy, et onks kaikki ookoo. Saatiin se sitten just valmiiksi. Suljen ihan rauhas powerpointin ja tadaa! Taustakuvaksi levahtaa mustatmakkarat. Vanhempi naisihminen toljottaa suu auki. Maa repeen, Ellu repee ja Anne repee. So long. Maa mongerran vaan englanniksi, et emmaa ossaa vaihtaa sita kiinan kialella. No se jai siihen sitten. Kunnes yks tati sen laitto pois. Mut eipa ollu riamulla rajjaa.
Lasten kans meni hyvin. Kuuntelivat suamiesitysta, tykkasivat lapsysta ja karvapallojen teosta. Taalla ei myaskaan lapset askartele, paitsi jos ihan harrastaa sita. Eli kadentaidot oli hyva juttu.
Paiva pulkasa ja kohti Fanglioaa. Siala, merenranta kylasa, asuu Carola ja Lars, lahetit. Sinne yaks. Yolla meri raivosi, aallot oli ihan hullun korkeita, mut lopulta nukahrettiin.
Fri 15.7
nyt ollaan tultu takas Taipeihin. Pitas alkaa miattii omaa kutsumustaan ja sita miks on taalla. Haluavat kuulla siita lauantain nuartenillasa. Taalla sattuu ja taphtuu paljon. Sisallakin tapahtuu jotain. Sita miattii kovasti, et mika on se mun torellinen tehtava ja paikka. Annanko ittestani tarpeeks tyassani. Onko jotain muutakin? No onneksi voi luattaa, siihen etta on joku joka johdattaa ja varjelee. Ja aikaa myaten nayttaa sen, mika on parasta. Vaikka sita itte kulkis vaaraan suuntaan, niin onneksi nekin voidaan kaantaa voitoksi.
Eipa tanaan muuta ku, 1) Ellu ylitti tiata pain punasia pahimpaa ruuhka-aikaan, 2)Pelastyttiin ukkosta niin, et paettiin sita Donkin Donutsiin ja paikalliset nauro 3) Kannykkaani saa ladattua vain lahettien asunnoisa, so weirrd. 4) Selattuani kannykkaa, pikkuisen kummityttoni Meean kuva pompahti ruudulle. Han toivotti minulle hyvaa syntymapaivaa. Hassua. Eihan siita syntymapaivasta olekaan kuin pualivuotta. Mutta se oli kiva tervehdys suamesta, vaikkei se ollukka ihan ajankohtanen :)
Taifuunia odotellesa, kiitan ja kuittaan. Ja via totean. Talla viikolla, ei niin kovasti oo sattunu mittaa noloo tai hauskaa, koska mee on pitany pittaa turvat kii ja esittaa asillisia.
"Avaan ikkunan, hengitan sisaan maisemaa niin taydellista etta pelottaa"
sunnuntai 10. heinäkuuta 2011
Holmo rakkaus
Kylla se rakkaus saa ihmiset tekemaan holmoja. Maakin taalla oon, toisella pualen maapalloo. Holmoa tai hienoa. Nyt ollaan sitten saatu alottaa se minka vuaks tanne oikeesti tultiin. Sunnuntaina meen piti nahra meen ohjaajat kello 16. metropysakilla, misa ei oltu koskaa oltu. Mentiin sinne sitte ja yllattae tuliki messagee, et ne on myahasa (niin ja me siis oltii ajoisa). Odotettii. Odotettii. Odotettii: Kaks tuntia. No siina sitten saatiin ohjelmat kasiimme. Luvasa on monen monta lastenleiria, englannin tunteja, huumetyahan tutustumista, nuarten leiri, nuarteniltaa ja paljon muuta.
No siina se ilta sitten kulu. Jutellesa ja ihmetellesa. Kunnes tajuttiin, et vois menna kattoo nuarteniltaan nuaria, joille me se ilta pidetaan hamasa tulevaisuudesa. Sinne siis.
Siala sitten esittaydyttiin: " Hi, My name is Teija. I am 23 years old and I work in youthworkleader in congrication."
Tahan anne, ohjaajamme, lisaa "and she is married." Paikallinen pastori oli iha aimankakena.
Joku nuarista sitte uskalsi avata suunsa: "Why do you get married so early?"
Maa vastaan: " I met the right guy.." Pastori repeaa.
Sitten maa vaan jatkan: " But we have dating about six years before get married". Pastorin suu loksahtaa auki, ja pappa melkei putoaa tualiltaan ja rupeaa sonkottamaan jotain. Nuaret taputtavat. Holmo rakkaus.
Pastorin kootut jatkuvat. Pastorska alkaa tuijottaan mun tukkaa. Huamatkaa ystavat hyvat, maa olen brunette (jos ette via tianny) ja matkaseurueeni Ellu on BLONDI. Joo, mutta siis mun tukka heratti kummastusta.
Pastorska kyssyy: " Are you hair really black?"
Maa vastaan: "actually my hair is brown." pastori meinaa tulla ihan tunkeen naamansa mun tukkaan et uskoo. holmoa.
ellu kaski mun olla hiljaa, ettapastorska, suloinen vanha padre ei saisi sydaria jarkytyksesta. Usein se hiljaakaskija oon ollut maa. Ellu nimittain on ollut vaudisa. Alla muutama esimerkki (jos kaiken kertos ni loppus tila ja aika)
1. Koneesa, kun tanne lensimme, ellu rupes viuhkalla viilentaan itteensa. Viaresa oleva vinosilma sanoi, etta tua on perin kiinalainen juttu, hanelle jo tuttu. Ellu siihen rupes pittaa viuhkan markkinointipuhetta: tosi kateva, menee pieneen tilaan ja sille.
2.Sikavasyneina Hotellille saavuttuamme Ellu rupes kertoon hotellitatille, joka puhu huanoingliish, kuinka pitkan matkan olimme tulleet bussilla lentokentalta Taipeihin ja sialta taksilla Hotellille. Niin. Taipeissa asuva paikkallinenhan ei millaa ois osannu arvata matkaa paarautatieasemmalta Hotellille..
3. Etsiessamme uutta Hotellia Ellua miatitytti taifuunit, joista olemme lukeneet. Paadyimme HOLO FAMILYＨＯＵＳＥＥＮ (johon muuten majotumme loppukuuks)．Sia oli toisa mukava tytto，joka puhu suht hyvvaa englantia． Ellu paatti kysella hanelta taifuuneista yleisesti, josta olemme lukeneet． Jotenki tyttorukka jai kuitenkin opletukseen, etta Taifuuni olis tulosa nyt. Poor litlle girl.
Tanaan on ollu mukava paiva. Oltii jumiksessa ja shoppailulla. Ostin sikakivan tai siis oikeestaan apinakivan paidan. (Yritan juliska loytaa takas sin kauppaa, saki varmaa tykkaisit) Kivaa oli, paitsi et maa sain taas jarkyttaa ihmisia. Kerroin, et pelaan futista, niin morjes. Suut loksahti. Ja mun hiukset, ne keras taas katseita ja kehuja. On se kommeeta olla brune!
Muuten taal on ihan jees, mut naa ihmiset on taala jottai miniatyyreja. Ei naitten uikkarit mahru hyvinsyaneelle lankkarille paalle. Siis en ihmettelis jos ne ei mahtus mulle, mutku ei Ellullekka. Huoh!
Joo. Huamena vuaristoon, sit leireilemaan. Kaikki hyvin, kuhan muistaa vaan arvostaa sita mita on.
"Naisella on kaikkea, hyvat miehet ja rahaa.
Usein se unohtuu, vaikkei se tarkoita pahaa."
SMG
No siina se ilta sitten kulu. Jutellesa ja ihmetellesa. Kunnes tajuttiin, et vois menna kattoo nuarteniltaan nuaria, joille me se ilta pidetaan hamasa tulevaisuudesa. Sinne siis.
Siala sitten esittaydyttiin: " Hi, My name is Teija. I am 23 years old and I work in youthworkleader in congrication."
Tahan anne, ohjaajamme, lisaa "and she is married." Paikallinen pastori oli iha aimankakena.
Joku nuarista sitte uskalsi avata suunsa: "Why do you get married so early?"
Maa vastaan: " I met the right guy.." Pastori repeaa.
Sitten maa vaan jatkan: " But we have dating about six years before get married". Pastorin suu loksahtaa auki, ja pappa melkei putoaa tualiltaan ja rupeaa sonkottamaan jotain. Nuaret taputtavat. Holmo rakkaus.
Pastorin kootut jatkuvat. Pastorska alkaa tuijottaan mun tukkaa. Huamatkaa ystavat hyvat, maa olen brunette (jos ette via tianny) ja matkaseurueeni Ellu on BLONDI. Joo, mutta siis mun tukka heratti kummastusta.
Pastorska kyssyy: " Are you hair really black?"
Maa vastaan: "actually my hair is brown." pastori meinaa tulla ihan tunkeen naamansa mun tukkaan et uskoo. holmoa.
ellu kaski mun olla hiljaa, ettapastorska, suloinen vanha padre ei saisi sydaria jarkytyksesta. Usein se hiljaakaskija oon ollut maa. Ellu nimittain on ollut vaudisa. Alla muutama esimerkki (jos kaiken kertos ni loppus tila ja aika)
1. Koneesa, kun tanne lensimme, ellu rupes viuhkalla viilentaan itteensa. Viaresa oleva vinosilma sanoi, etta tua on perin kiinalainen juttu, hanelle jo tuttu. Ellu siihen rupes pittaa viuhkan markkinointipuhetta: tosi kateva, menee pieneen tilaan ja sille.
2.Sikavasyneina Hotellille saavuttuamme Ellu rupes kertoon hotellitatille, joka puhu huanoingliish, kuinka pitkan matkan olimme tulleet bussilla lentokentalta Taipeihin ja sialta taksilla Hotellille. Niin. Taipeissa asuva paikkallinenhan ei millaa ois osannu arvata matkaa paarautatieasemmalta Hotellille..
3. Etsiessamme uutta Hotellia Ellua miatitytti taifuunit, joista olemme lukeneet. Paadyimme HOLO FAMILYＨＯＵＳＥＥＮ (johon muuten majotumme loppukuuks)．Sia oli toisa mukava tytto，joka puhu suht hyvvaa englantia． Ellu paatti kysella hanelta taifuuneista yleisesti, josta olemme lukeneet． Jotenki tyttorukka jai kuitenkin opletukseen, etta Taifuuni olis tulosa nyt. Poor litlle girl.
Tanaan on ollu mukava paiva. Oltii jumiksessa ja shoppailulla. Ostin sikakivan tai siis oikeestaan apinakivan paidan. (Yritan juliska loytaa takas sin kauppaa, saki varmaa tykkaisit) Kivaa oli, paitsi et maa sain taas jarkyttaa ihmisia. Kerroin, et pelaan futista, niin morjes. Suut loksahti. Ja mun hiukset, ne keras taas katseita ja kehuja. On se kommeeta olla brune!
Muuten taal on ihan jees, mut naa ihmiset on taala jottai miniatyyreja. Ei naitten uikkarit mahru hyvinsyaneelle lankkarille paalle. Siis en ihmettelis jos ne ei mahtus mulle, mutku ei Ellullekka. Huoh!
Joo. Huamena vuaristoon, sit leireilemaan. Kaikki hyvin, kuhan muistaa vaan arvostaa sita mita on.
"Naisella on kaikkea, hyvat miehet ja rahaa.
Usein se unohtuu, vaikkei se tarkoita pahaa."
SMG
torstai 7. heinäkuuta 2011
Maailman toisella puolen.
No niin. Ny o matkustettu pyareet 40 tuntia ja pyaritty sangysa 2 yata. Tai oikeemmin ravattu heittamasa kuupallisia vuaron perraan. Mut nyt sita tosiaan ollaan taalla, maailman toisella pualen.
Matkalla
Lentokoneesa meijan viareen joutu kinukkipoika. Me siina tarjottiin sille salmiakkia, mut poikaparka ei ymmartanyt sen hianoutta vaan totesi sen olevan kuin laaketta. Vastapalvelukseks se opetti meille puikoillasyamista. Eika sen paljo menny ees hermot, ku meen suamalaisten tonkkosormet ei taipunu sen haluamaan asentoon. Rohonauru vaan kantautu aina konneen toiseen paahan. Kylla siina stuerttiki hiuka hymya heitti, ku meikalaiset yrittaa.. Helsingista Damin ja Shangahain kautta saavuttiin sitten Taipeihin.
Paiva 1
Lentokentalta selvisimme kuin ihmeen kaupalla ilman mutkia Hotellille. Huane oli ihan ok, mita ny vaha homeesa. Sia sitten ei juuri puhuttukka englantia tai muutakaan ymmarrettavaa kialta. Mentiin aikasi nukkuun, mut kolmen aikaan yalla omistajat paatti jarjestaa diskon, tosin musana toimi Vivaldi ja Mozart. Eipa nukuttu enaa. Lahrin siina sitten unenpopporoisena, tukka pystysa hakkee vetta kaytavalta. Joku siina sitten mulle meuhkaa (ihme kylla englannilla), etta misa on mun lapsykkaat. Siina sitten selittelin mita omiani. (Omien selittely on meille aika yleista taalla, kunnes me tajutaan et hitto, eiha ne tajunnu sanaaka). Sitten takas nukkuun.
Paiva 2
Paatettiin lahtea haistelemaan ymparistoa. Hotellin tati, se joka hiuka englantii vaantaa, sanoi lahtiessamme niin iloisesti: Girls, You gonna burn ja naurahti mennessaan. Kuljeskelimme ja lopulta saavuimme paikalliseen Cittariin. Kallista. Kaikkia tarvikkeita myydaan vaan jattikoossa. Vai milta kuulostaa 1000ml purkki Dovea? Outoa.
Ruaka on halpaa mut muut ei. Ostettiin takeaway riisit lisukkeineen (yhteensa 1 e)ja suunnattiin takas hotelliin. Siala sit kuluki paiva ihan horroksesa. Mutta illalla tuli taas nalka. Oltii huamattu lahella hotellia kiva ravinteli. Sinne siis. Toivat meille kiinankialiset listat. Ei paljo naurattanu. Sit pyyrettiin enkun kialista, ni tuatiin puhelin. Siala oli joku seta joka puhu auttavaa englantia. Yritettiin kertoa etta ei mitaan outoa ruakaa, vaan tavallista. Se kysy halutaanko me kanan jalkoja (ei siis koipia vaan niita jalkoja). EI! No lopulta yritimme, josko chickenfriedrice ois tuttu ruaka. Seta ymmarsi ja kertoi ravintolaan mita haluamme. Eipa siina mittaa. Lopulta vaan tajusimme olevamme Japanilaisesa ravintolasa, ku misokeitto tuli etteen. Kivasti olimme sielta tilanneet kiinalaista ruakaa. Go girls! Mut eipahan palettu! Tullesamme via kysaisimme konetta lainaan, kun emanta oli luvannut. Mongersi siina ystavalleen kiinaa ja totesi sitten meille, etta kone on lainasa ystavalla. Ystava on ottanut pari kaljaa eika voi pyarailla sita tuamaan. No eipa siina, naurua piratellen lahrimme paikalta.
Paiva 3
Operaatio internetin etsiminen jatkui. Kyselimme ihmisilta. Ne ketka puhuivat englantia, eivat tienneet. Useimmat eivat puhuneet. Paatimme keskustaan lahtea, josko siala. No perus, oltiin hiukan katottu Hotellin sijainti vaarin, ku ei ne osannu sita laittaa kartalle, ja kaveltiin nelisen kilsaa turhaan, 40 asteen kuumuuresa! No murhe pois. Keskustaan loyrettiin ja pariin ostoskeskukseen. Ja riisihattuvillitys iski! Mutta nettia ei loyretty. Kunnes ihan vahingosa, tanne hamyiseen lualaan paaryttiin. Jei! Liikenne taala on ihmeen jarjestaytynytta, jos vertaa vaikka Intiaan. Taalla sentaan on saannot, joita nouratetaan. No eikohan taa tasta. Jos vaan ymmartas tata englantia. Mut kiva paiva. Ollaan oltu truelankkareita: ensin Big Macit ja sitten starbucksiin. Mut turisteilu loppuu huamena, sit alkaa tyat. Tarkotus olis sunnuntaina tutustua nuariin, maanantaina suunnata vuaristoon ja keskiviikkona etelaan. So Long!
"Isa olen taalla maailman toisella puolen
ja laulan pappadaduda pa duda dapa
Aiti ala pelkaa kylla pidan itsesta huolen
ja laulan pappadaduda pa duda dapa"
Haloo Helsinki
Matkalla
Lentokoneesa meijan viareen joutu kinukkipoika. Me siina tarjottiin sille salmiakkia, mut poikaparka ei ymmartanyt sen hianoutta vaan totesi sen olevan kuin laaketta. Vastapalvelukseks se opetti meille puikoillasyamista. Eika sen paljo menny ees hermot, ku meen suamalaisten tonkkosormet ei taipunu sen haluamaan asentoon. Rohonauru vaan kantautu aina konneen toiseen paahan. Kylla siina stuerttiki hiuka hymya heitti, ku meikalaiset yrittaa.. Helsingista Damin ja Shangahain kautta saavuttiin sitten Taipeihin.
Paiva 1
Lentokentalta selvisimme kuin ihmeen kaupalla ilman mutkia Hotellille. Huane oli ihan ok, mita ny vaha homeesa. Sia sitten ei juuri puhuttukka englantia tai muutakaan ymmarrettavaa kialta. Mentiin aikasi nukkuun, mut kolmen aikaan yalla omistajat paatti jarjestaa diskon, tosin musana toimi Vivaldi ja Mozart. Eipa nukuttu enaa. Lahrin siina sitten unenpopporoisena, tukka pystysa hakkee vetta kaytavalta. Joku siina sitten mulle meuhkaa (ihme kylla englannilla), etta misa on mun lapsykkaat. Siina sitten selittelin mita omiani. (Omien selittely on meille aika yleista taalla, kunnes me tajutaan et hitto, eiha ne tajunnu sanaaka). Sitten takas nukkuun.
Paiva 2
Paatettiin lahtea haistelemaan ymparistoa. Hotellin tati, se joka hiuka englantii vaantaa, sanoi lahtiessamme niin iloisesti: Girls, You gonna burn ja naurahti mennessaan. Kuljeskelimme ja lopulta saavuimme paikalliseen Cittariin. Kallista. Kaikkia tarvikkeita myydaan vaan jattikoossa. Vai milta kuulostaa 1000ml purkki Dovea? Outoa.
Ruaka on halpaa mut muut ei. Ostettiin takeaway riisit lisukkeineen (yhteensa 1 e)ja suunnattiin takas hotelliin. Siala sit kuluki paiva ihan horroksesa. Mutta illalla tuli taas nalka. Oltii huamattu lahella hotellia kiva ravinteli. Sinne siis. Toivat meille kiinankialiset listat. Ei paljo naurattanu. Sit pyyrettiin enkun kialista, ni tuatiin puhelin. Siala oli joku seta joka puhu auttavaa englantia. Yritettiin kertoa etta ei mitaan outoa ruakaa, vaan tavallista. Se kysy halutaanko me kanan jalkoja (ei siis koipia vaan niita jalkoja). EI! No lopulta yritimme, josko chickenfriedrice ois tuttu ruaka. Seta ymmarsi ja kertoi ravintolaan mita haluamme. Eipa siina mittaa. Lopulta vaan tajusimme olevamme Japanilaisesa ravintolasa, ku misokeitto tuli etteen. Kivasti olimme sielta tilanneet kiinalaista ruakaa. Go girls! Mut eipahan palettu! Tullesamme via kysaisimme konetta lainaan, kun emanta oli luvannut. Mongersi siina ystavalleen kiinaa ja totesi sitten meille, etta kone on lainasa ystavalla. Ystava on ottanut pari kaljaa eika voi pyarailla sita tuamaan. No eipa siina, naurua piratellen lahrimme paikalta.
Paiva 3
Operaatio internetin etsiminen jatkui. Kyselimme ihmisilta. Ne ketka puhuivat englantia, eivat tienneet. Useimmat eivat puhuneet. Paatimme keskustaan lahtea, josko siala. No perus, oltiin hiukan katottu Hotellin sijainti vaarin, ku ei ne osannu sita laittaa kartalle, ja kaveltiin nelisen kilsaa turhaan, 40 asteen kuumuuresa! No murhe pois. Keskustaan loyrettiin ja pariin ostoskeskukseen. Ja riisihattuvillitys iski! Mutta nettia ei loyretty. Kunnes ihan vahingosa, tanne hamyiseen lualaan paaryttiin. Jei! Liikenne taala on ihmeen jarjestaytynytta, jos vertaa vaikka Intiaan. Taalla sentaan on saannot, joita nouratetaan. No eikohan taa tasta. Jos vaan ymmartas tata englantia. Mut kiva paiva. Ollaan oltu truelankkareita: ensin Big Macit ja sitten starbucksiin. Mut turisteilu loppuu huamena, sit alkaa tyat. Tarkotus olis sunnuntaina tutustua nuariin, maanantaina suunnata vuaristoon ja keskiviikkona etelaan. So Long!
"Isa olen taalla maailman toisella puolen
ja laulan pappadaduda pa duda dapa
Aiti ala pelkaa kylla pidan itsesta huolen
ja laulan pappadaduda pa duda dapa"
Haloo Helsinki
sunnuntai 3. heinäkuuta 2011
Kaksi tavallista kättä.
Mää kattelen mun käsiä. Ne on iha tavalliset. Ne on tehty auttamaan. Liian usein niitä kuitenkin käyttää toisin ja unohtaa sen auttamisen. Huamaa auttavansa vaan itteensä. Aina joskus sitä huamaa tsemppaavansa ja yrittävänsä. Onkohan nyt taas sellane aika? Pian pitäs olla matkalla toiselle pualelle maailmaa auttamaan muita. Onnistuukohan se näillä käsillä?
Siitä, kun lähti tyhjää täynnä Intiaan alkaa oleen kolme vuatta. Siällä sitä ehkä teki jotain, mistä oli apua muillekin. Kun siältä kurjuuresta palas tähän yltäkylläiseen maahan, unohti taas äkkisälteen kaiken sen mitä siälä ittelleen lupas. Kurja ihminen ku on.
Nyt sitä sit on vastannu kutsuun Kyllä ja ens viikolla suuntana Taiwan. Olo on aika sama, ku Intiaan mennesä. Päälimmäisenä ajatus siitä, kuinka voimaton on. Mutta onni onkin siinä, että tekemiseni ei olekaan näissä käsissä vaan paljo suuremmisa. Pääsä on soinu viime päivinä Pekka Simojoen laulu, joka on lohrullinen. Vaikka omat kädet on ihan tavalliset, voi Jumala ottaa ne omaan käyttöönsä. Ihan tavallisilla käsillä voi saara paljon aikaan, kunhan tyänantaja on oikea.
"Kaksi tavallista kättä Jeesus työhön lähettää.
Kuinka paljon tekemättä ilman niitä täällä jää?
Kaksi tavallista jalkaa Hän voi ottaa jaloikseen.
Niillä taivasmatka alkaa joka aamu uudelleen."
P.Simojoki
Siitä, kun lähti tyhjää täynnä Intiaan alkaa oleen kolme vuatta. Siällä sitä ehkä teki jotain, mistä oli apua muillekin. Kun siältä kurjuuresta palas tähän yltäkylläiseen maahan, unohti taas äkkisälteen kaiken sen mitä siälä ittelleen lupas. Kurja ihminen ku on.
Nyt sitä sit on vastannu kutsuun Kyllä ja ens viikolla suuntana Taiwan. Olo on aika sama, ku Intiaan mennesä. Päälimmäisenä ajatus siitä, kuinka voimaton on. Mutta onni onkin siinä, että tekemiseni ei olekaan näissä käsissä vaan paljo suuremmisa. Pääsä on soinu viime päivinä Pekka Simojoen laulu, joka on lohrullinen. Vaikka omat kädet on ihan tavalliset, voi Jumala ottaa ne omaan käyttöönsä. Ihan tavallisilla käsillä voi saara paljon aikaan, kunhan tyänantaja on oikea.
"Kaksi tavallista kättä Jeesus työhön lähettää.
Kuinka paljon tekemättä ilman niitä täällä jää?
Kaksi tavallista jalkaa Hän voi ottaa jaloikseen.
Niillä taivasmatka alkaa joka aamu uudelleen."
P.Simojoki
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)